Heittäjien klubi

Eero Oravaiselta tulee selkeitä esityksiä, joihin on helppo yhtyä ja olla joissain asioista vähän erimieltä. Lasten sarjat ovat mielestäni jo nyt virallisia siinä mielessä että ne tilastoidaan. Ikäsarjat 35 vuodesta ylöspäin viiden vuoden välein, siinä olen aivan samaa mieltä. Lasten sarjat ovat sitten vähän kimkkisempi juttu. Virallisissa mestaruuskilpailuissa, joita meillä Pohjois-Savossa järjestetään, ovat avoimet TUL:n Savon piirin, Pohjois-Savon piirin ja TUL:n mestaruuskilpailut, molemmissa lajeissa sekä saappaassa että renkaassa on myöskin lapset saaneet samat mestaruus mitalit kuin aikuisetkin, voi olla ihan pieniä poikkeamia, mutta joka tapauksessa 8 vuotiaskin on ollut avoin TUL:n mestari ja näin minä sen olen myöskin kertonut. Mutta sitten jota vähän vierastan voiko 6 vuotias olla Suomen tai peräti maailman mestari?, Voitaisko puhua jollain toisella nimikkeelä, esin hiihdossa Hopeasompa tai uinnissa Siniviitta tai joku muu vastaava, voisiko meillä olla Siilisaapas mestari tai jotain muuta vastaava. Suomi-cupissa voisi olla lapset ihan hyvin mukana. MM kisoissa minä käytin kai ensimmäisenä Leppävirralla nimikettä Kansainväliset lasten sarjat. Itse laittaisin SM arvot 12 vuodesta ylöspäin ja lisäisin joukkuekilpailut kaksi henkisin joukkuein, 16 vuoteen asti, käytäntö olisi sama kuin yleisurheilun kenttälajeissa, paitsi siellä SM arvo alkaa 14 vuodesta ylöspäin. Saappaanheitto poikkeaa jo siinä edukseen että meillä on kaikki ikäryhmät yhtäaikaa kisoissa, johtuen osittain vielä lajin pienuudesta. Monta kertaa tulee mieleen kun kisoissa olen tai niitä järjestelen että lasten sarjat ovat välttämätön paha, ajatellaan vaikka lasten kisojen alkua, heittopaikka on tarkoitettu vain lasten harjoitus heittoja varten, niin siellä ukon kiskovat täyttä päätä harjoitusheittoja lasten kanssa sekaisin. vaikka oman kisan alkuun voi olla vielä useampi tunti, eli kunnioitusta lasten urheilua kohtaan tarvittaisi. Itse olen vannoitunut lasten ja nuorten urheilun tukija ja olen myöskin vetänyt kymmeniä vuosia monessa lajeissa lasten kilpailuita, niin siinä mielessäkin Eeron kirjoitus sai sydämessä pienen läikähtyksen aikaan. Aihe on mielenkiintoinen ja kirjoittelua jatkan omalta osaltani, mutta täytyy lähteä lenkille koirani Alman kanssa ja taitaa vaimonikin lähteä mukaa.