Heittäjien klubi

Västeråsin MM-kenttäkysymys on elänyt. Vielä kuukausi sitten näytti siltä, että pääsisimme mukaan Västeråsin suureen kansanjuhlaan kymmenien tuhansien silmäparien eteen - yleisöä pilvin pimein kuin MM-jalkapalloilijoilla - mutta todetun suuren tilatarpeemme takia kenttä lienee siirtynyt takaisin sille sinänsä kelpo areenalle, jossa viime vuonna järjestettiin Maailmancup-osakilpailu. Ei toivottavasti ihan siihen rannan hiekkakentälle kuitenkaan- sillä kuten viime kesältä muistamme, rannan isot puut sotkevat navakankin Mälärelta puhaltavan tuulen tuhansiksi pyörteiksi, jotka pitävät huolen siitä että tulostaso jää vaatimattomaksi, sellaiseksi, jota ei juuri lehdistölle kehtaa kertoa. Samaa vaatimatonta tulostasoa viesti myös äskettäin pidetty Mälärcup-osakilpailu.


Jos kenttä viedään sata metriä taaemmaksi nurmelle, tuuli, mikäli sellaista on, toimii kilpailun siivittäjänä, ja mestaruudet saavutetaan niiden arvoisilla tuloksilla. Ennakkotietojen mukaan heittoalusta ei Ruotsissa ole ongelma - käytössä pitäisi olla heittomatto. Kuvallinen materiaali nurmikentältä on huomattavasti laadukkaampaa kuin hiekkakentältä syntyvä - sitä on helpompi käyttää lajimme markkinoinnissa.

Valittu kenttä vaikuttaa myös ennakkosuosikkiasetelmiin. Henkilökohtaisesti, jos sijoitusta ajattelen, minulle varmasti sopisi se sekavatuulinen hiekkakenttä. Ei veteraani enää myötätuulesta hirveästi hyödy -tulos on kelistä riippumatta 46 - 50 metriä. Se ei merkitse sitä, ettenkö heittäisi myötätuuleen mieluummin: ei voitto kaikkea merkitse, tärkeämpää on taiteellisesti näyttävä suoritus: selkeässä myötuulessa se syntyy lähes ilman ponnistelua.

Naisten kisaan kenttävalinta vaikuttaa dramaattisemmin. Veikkaan, että rannan hiekalla pyörre pelaa nokialaisen taitajat melko tarkkaan ulos ja Sulman-saapas juhlii. Nurmikolla naisten liitonokialainen on kovaa valuuttaa, vaikka Sulman on silti suosikki.