Miinan Montun kesäteatterin toisessa näytöksessä metsän peittoon viuhuva saapas herätti yleisön perin pohjin ja aiheutti hämmennystä, ainakin heittäjässä, kun se matkalla osui näyttämön ilmassa roikkuvaan äänenvahvistuslaitteeseen, tarkemmin sanottuna mikrofoniin, aiheuttaen meneessään hirveän räminän, mistä seurasi heittäjän kauhistunut kiljahdus (heittäjä oli etukäteen vannonut, että kohtaus on niin hyvin harjoiteltu, että ei se osu).
Totesin asiasta kuultuani, että tapaus sopi hyvin käsikirjoituksen henkeen: saappaan tehtävä lieneekin toimia yllättävänä elementtinä, yleisön herättäjänä, ja heittäjän reaktio lienee tässä tapauksessa ollut aito, ei näytelty, mikä onkin näyttelemisen perimmäinen tarkoitus. |