Heittäjien klubi

Hyvin punnitussa strategiassamme fanaattisuus ei sentään ole tappolistalla; sitä ehdotetaan supistettavaksi, ei kokonaan poistettavaksi.

Kiilusilmäfanaattisuus (mallia suonkuokkija Jussi Koskela) ja johtajuus by Perkele-asenne on joskus hyvä renki kriisitilanteissa, tai erityisen vaikeissa haasteissa; sekin on ruotsalaisten arvostama suomalaisuuden tavaramerkki. Sille sukua on suomalainen sisu; mennään läpi vaikka harmaasta kivestä -asenne. Älkäämme luopuko siitä; tosin kivi on usein järkevää kiertää, eikä joka kerta mennä siitä läpi. Veikkaan kuitenkin, että suomalainen sisu on monesti arvossaan kun ponnistelemme niinkin innostavan haasteen parissa kuin maailman hauskimman urheilulajin luomistyössä.

Fanaattinen antaumus on yksi osa suomalaisuuden omakuvaa. Historian tuntemia 1600-luvun suomalaisia urheilufanaatikkoja edustavat hakkapeliitat, joiden perua on urheilukenttien kannustushuuto: "Hakkaa päälle!" Kerrotaan, että osa ruotsalaissotilaista syvästi paheksui,etteivät he kuule mitä pappi puhuu, kun jumalanpalveluksen aikaan kirkon suomalaispenkistä kuuluu äänekäs suihke ja suhina hakkapeliittojen hioessa miekkojaan. Kuningas Kustaa toinen Adolf kuitenkin ilmoitti paheksujille, että lopettakaa valitus, suomalaisilla on kuninkaan myöntämä erityisoikeus hioa kalpojaan kirkossa. Suomalaisten urheilullinen fanaattisuus ei rajoittunut tappotaiteeseen vaan ulottui hauskanpitoon. Otteluiden tauottua punaviintä nautittiin olan takaa ja Krakovan katuja konttasi vintti pimeänä yksi jos toinen Itämaan soturi. Tosin ruotsalaiset kristityt aseveljet pitivät suomalaisille seuraa, sillä se oli yleinen, melko fanaattinen ja totaalinen kuva hauskanpidon ideasta siihen aikaan. Tässä suhteessa käsityksemme hauskanpidon olemuksesta on vuosisatojen aikana monipuolistunut, jopa niin etäälle, että saappaanheittäjän näkökulmasta itse urheilu voi olla hauskanpitoa. Hakkapeliitta olisi sitä tuskin ymmärtänyt, sillä sen ajan kisailuun liittyi enemmänkin totinen tappamisen meininki.

On hienoa, että Pasin virittämä strategiakeskustelu on nostanut näinkin laajasti erilaisia ajatuksia ja samalla käsitys lajiimme sisältyvistä mahdollisuuksista on ainakin hieman laventunut. Strategia on alkanut elää.

PS. Hakkapeliitoiden päällikön Torsti Teräshanskan hautakiviteksti antaa vihjeen siitä, että niin sotaisa kuin mies olikin, hän ainakin periaatteessa vastusti voitto hinnalla millä hyvänsä -kulttuuria tai ainakin jälkipolvi niin antoi ymmärtää: "Quod si quis cerret non coronabitur nisi legitime certaverit - Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti."