Saapasnainen

Voi jumprahuiti ja hembambebulis! Soini se jytkäytti oikein kunnolla Melkein viikko on mennyt siitä toipumiseen. Mutta mikäpäs siinä, kyllä vaalitulos Saapasnaiselle kelpaa: Kokkola saa lähes neljänkymmenen vuoden tauon jälkeen oman ministerin ja Viitasaari yli kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen oman kansanedustajan. Hakkaraisen Teukka pääsi jytkäyttämään kyllä ihan puskista. Saapa nähdä, miten peruskoulu-persu pärjää

Ihanan lämmin keväinen sää on hellinyt länsirannikon pääsiäistä. Trullit ovat kiertäneet ovelta ovelle ja pääsiäiskokkoja viritellään parhaillaan. On niin merkillistä, kun uskonnolliset ja noitamaiset voimat jylläävät samanaikaisesti. Taitaa kuitenkin käydä sekä hengellisissä että maallistuneissa ympyröissä niin, että valo voittaa pimeyden, lämpö kylmyyden ja elämä kuoleman.

Mutta palatakseni takaisin politiikkaan, usein olen kuullut sanottavan, että Jeesus oli kommunisti, ehkä jopa anarkisti. Hyvä suustaan sen ainakin on täytynyt olla, kun vieläkin hänestä niin kuhistaan. Ja usein puolusti heikkoja ja syrjittyjä ihmisiä. Oliko siis pienen ihmisen puolella? Oliko peräti persu? No, ainakin melko komiat lävistykset se sai. Ehkä maailman kuuluisimmat. Jeesus oli siis edellä aikaansa.

Kyllä Saapasnainenkin uskoo, että hyvä voittaa pahan. Ei sitä ristiinnaulitsijat estä. Ei. Ei ikinä.

Saapasnainen teki taas vaihteeksi hannuhanhet. Raumalla. Hulluntuuria? On se kumma! Vaikka kaikki merkit viittaisivat vaatimattomaan tulokseen ja varmaan häviöön, jostakin syvistä sopukoista kaivautuu esiin arvaamaton voima ja viritys, jolla riuhtaistaan ennätys heti kärkeen. 30,46! Sitä ei järki pysty selittämään.

No, ei voi kuin olla tyytyväinen. Tyytyväinen myös siihen, ettei eka heitto ollut pelkkä onnenkantamoinen - kolmekymppisiä heittoja tuli useita. Tyytymätön taas voi olla siihen, ettei kisakestävyys ole hääppöinen. Kenttäkuolema tulee aika pian näillä ikämetreillä. Ei jaksanut naisten yleisessä joukkuekisassa enää oikein mitään muuta kuin suoriutua.

Muutenkin meni aivan liian suuri osa kisoista ja kohtaamisista ohi. Tietysti on ymmärrettävää, että hallikisoissa ollaan pakon sanelemana tiukoissa aikaraameissa, ja on pakko suoriutua kisoista ripeästi. Samaan aikaan on omia tai lasten suorituksia, kun toisella sektorilla olisi myös kiinnostavaa katseltavaa. Mutta järjestäjiä en moiti! Kiitän lämpimästi, että tälläkin kertaa saatiin hyvät kisat aikaan, halli oli hyvä ja tunnelma leppoisa! Oma sukkulointikunto vain ei enää ole sillä tolalla kuin toivoisi…

Yksi maukkaimmista kokemuksista oli todistaa Eevan voittoheittoa. Uuuu! Sehän jymähti öbaut juhlavan hattivatin mitan päähän maailmanennätyksestä - O-OUUUUU! Ja Karkus Mallelan mahtimaailmanennätysheitot – aivan huippua! Miestenkin puolella oli aika kovaa, mutta se siitä.

Nojoo, se siitä ja sen kestävyydestä  Nousukiitoon lähdössä ollut lupaava treenirupeama tysähti heti alkuunsa. Jysähti päälle pahemman luokan flunssa, taas!!! Hermo tässä alkaa mennä pitkäpinnaisemmaltakin.

Ja Saapasnainen kun mukamas oli tällä kertaa erityisen varautunut syksyn ja talven koitoksiin. Höynähdin elokuussa jonkun lehtijutun perusteella aloittamaan oikein “terveys”kokeilun. Rupesin joka aamu nauttimaan aamukoktailiksi 100%:ta tyrnitäysmehua. Melkoisen pirtsakka aloitus päivälle, eikä ihan ilmainenkaan. No, muuta terveysvaikutusta en ole huomannut, kuin että tämän viimeisen puolen vuoden aikana minulla on ollut jo kolme flunssaa eli useammin kuin koskaan aiemmin. Että tähän loppuu se kokeilu.

Nyt vaan kärsivällisesti yritetään lepäillä ja parannella tämä hirveä horkka, päänsärky ja kröhinä pois. Jos muutaman heiton ehtii tehdä vielä ennen Raumaa, olen onnellinen.

Taisi tyrni menettää asemansa. Makeammalta maistuu vaikkapa Viljandin maasika.

Jess, virkistyihän se klubi-keskustelu - Viket, Miket ja Maket nousevat taas koloistaan Saapasnainen ei kyllä jaksa uskoa, että yhdellä sääntöpykälällä maailma saataisiin lopullisesti kuntoon, vaan iloitsee edelleen, että edes jotakin kehittämistyötä tehdään. Luultavasti tämä liikahdus on parempi kuin ei mitään.

Varmastikin monet meistä, jotka istuvat erilaisissa neuvotteluissa, tietävät neuvottelujen kimuranttisuuden. Viisaasti ja kärsivällisesti etenemällä ei ehkä kertarysäyksellä päästä siihen tulokseen, joka juuri itseä eniten miellyttäisi. Mutta kompromissien sieto saattaa pelastaa monta muuta asiaa, ja olla pitkällä tähtäimellä paras etenemistapa.

Harmillista, että esim. Vikke ei jakanut ilmeisen laajaa ja korkeatasoista tietotaitoaan tämän kehittämistyön käyttöön jo asian valmistelun aikana  Sitä Saapasnainen ei kyllä tiedä, millaista ja kuinka laajaa keskustelua asiasta käytiin ennen 11.12.2010 pidettyä Suomen liiton hallituksen kokousta, jossa sääntömuutoksen esittämisestä päätettiin. Hallituksen päätöksestähän käy selville jo aika hyvin, millaista esitystä oltiin alkamassa valmistella. Ja tokihan tuo päätös sääntömuutoksen esittämisestä vietiin myös kaikille avoimen syyskokouksen käsittelyyn 11.12.2010. Pöytäkirjojen mukaan yleiskokous hyväksyi tämän Toimintasuunnitelmaan vuodelle 2011 kirjatun kohdan: ”Suomen Saappaanheittoliitto ehdottaa IBTA:lle, että pitosprayn käyttö sallitaan. Spray tulee laittaa paljaalle kädelle vähintään minuutti ennen heittoa saappaan tahriintumisen välttämiseksi.” Tuossa kohtaa olisi ollut oivallinen tilaisuus kenen tahansa heittäjän vaikuttaa – myös Viken.

Saapasnainen huomaa taas, kuinka hienoa on, että esim. pöytäkirjat ovat saapassivuilla kaikkien luettavissa, ja asioiden valmistelukin taitaa kehittyä aina vain avoimempaan suuntaan. Ihmisillä on aito mahdollisuus vaikuttaa, jos vain itse haluavat niin tehdä

Lopullisen pitoaine-esityksen valmisteluunkin olisi varmastikin hyvin päässyt mukaan, sillä Saapasnainen on kuullut, että tammikuun puolessa välissä esitysluonnos on lähetetty kommentoitavaksi kaikille hallituksen jäsenille. Hallituksen jäsenet taas eri seurojen ja alueiden edustajina toimivat tiedon välittäjinä molempiin suuntiin – kentältä hallitukseen päin ja hallituksesta kentälle päin. Näin varmistetaan, että asioista keskusteluun ja siten myös valmisteluun on mahdollista saada niin halutessaan laajakin joukko kenttäväkeä mukaan. Tietysti aina voi harkita, olisiko vieläkin avoimempi, esim. julkisella keskustelupalstalla tapahtuva valmistelu joissakin kohdin tarpeellista.

Omalta kohdaltaan Saapasnainen pitää kyllä IBTAn kokouksen merkittävimpänä päätöksenä ilman muuta sitä, että MM-kilpailut vuonna 2012 järjestetään Venäjän Petroskoissa. MM-kisoja on järjestetty tähän mennessä jo 19 kertaa, eikä kertaakaan Venäjällä! Hienoa päästä tutustumaan taas pitkästä aikaa hieman lähemmin suureen naapurikansaamme.

Saapasnainen on jo aloittanut siihen valmentautumisen kaivelemalla levyhyllyään. Lautasella soi Жанна Бичевская - Zhanna Bichevskaya, jota Saapasnainen fanitti parikymmentä vuotta sitten. Muutama vinyyli tarttui mukaan huhtikuussa 1990 Jaltasta. Uijui, miten kipeää – tiettävästi kyseessä on traaginen rakkaustarina - mutta edelleenkin niin kauniin kuuloista.

Tänään Saapasnainen muistelee. Päivä on sellainen. Pysähdyttää miettimään. Isää, Veikkoa. Varhaisimmat muistot voi melkein vielä tuntea. Parransängen kosketus poskella. Kepeä vihlaisu mahassa, kun isä nostaa pikkutytön hevosen selkään. Huojuva kyyti korkean heinäkasan päällä, mutta isän ohjastaessa hevosta kuorma ei koskaan kaadu. Eikä mitään pelottavaa tapahdu.

Mehtäpena kirjoitti muutamia vuosia sitten Kolkun tarinapalstalla entisestä naapuristaan näin: ”Veikkohan oli erikoinen uusista asioista innostuva persoona. Tarinapalstalla on kerrottu että hän järjesti kilpailun melkein mistä asiasta vain. Olin nuorempi mutta olimme jotenkin urheilumiehiä ja kavereita. Muistelen että Veikko yritteli heittää keihästä mutta valitteli minulle ettei saa keihästä lähtemään oikeassa asennossa, ja että kiekonheitto sujuu paremmin. …

Uskon että saappaanheitto oli jotenkin Veikolle hyvin luontainen laji ja veikkaanpa että hän heitti kiekkotyylillä. Senjälkeen kun muutin Kolkulta tapasimme hyvin harvoin, mutta vanhempani kyllä pitivät minua jotenkin ajan tasalla. He sanoivat että Veikko on alkanut kilpailemaan tosissaan veteraanisarjoissa ja pärjännyt niissä ainakin kansallisella tasolla erinomaisesti.

Ehkäpä tämä saappaanheittoharrastus jonka perillisetkin näyttävät omaksuneen johtui eniten Veikon uteliaasta ja aina jotakin uutta etsivästä luonteesta. Muistan vanhempieni kertoneen kerran “Nyt se Veikko on innostunut sienistä ja niiden keräilystä”.

Tämmöiset ihmiset ovat ehkä harvinaisia, mutta jotenkin naapureina, ja kavereina korvaamattomia. Ei tullut aika pitkäksi Veikon matkassa.”

Nii-in. Sellainen se oli. Milloin innostui sienistä tai herukoiden viljelystä, milloin lampaiden kasvatuksesta.

Tilastotutkija puolestaan kirjoitti: ”Olihan sillä Veikolla urheilumieltä ja taipumusta kilvoitteluun monissakin lajeissa, kunhan vain oli tarjolla riittävän kovaa vastusta tai edes yleisöä. Kukapas sitä tyhjille katsomoille. Taitaa löytyä kuviakin mm. leppuukivikeikalta 1980-luvun alusta, kun sattui mukavan tasainen kuorikasa siinä olemaan ja eikun pituushyppykisat pystyyn. Eikä sille ihan poikaset pärjänneet eläkeikäisenäkään.

Harrastelijasarjalaiselle kelvollisia “virallisia” tuloksia olivat 100 m 12.6, 400 m 58.0, pituus 560, korkeus 165. Välineurheilutuloksista ei ole tietoa kun ei tainnut olla oikein niitä virallisia välineitä. Ja pitkän matkan juoksut taisi olla liian pitkäpiimäisia tupakkamiehelle.

Saksityylinen korkeushyppy purukasaan avojaloilleen oli se vahvin laji vielä vanhoilla päivillä. … Virallisissa veteraanikisoissa 65-68 vuotiaana oli SM-mitaliainesta. Paras virallinen kilpailutulos 65-vuotiaana oli 134 ja 68-vuotisna syöpäpotilaana vielä 125. Saksityylillä tietenkin. Ikäkorjattuna esim. tuo 134 cm 65-vuotiaana vastaa 188.2 cm 35-vuotiaana.”

Kyllä kai se mitaleitakin voitti veteraanien SM-kisoista, ainakin muistelen niin kuulleeni. Eipä vain jäänyt oikein mieleen nuorena, kun urheilu ei silloin itseä niin kiinnostanut.

Satuin pari vuotta sitten lueskelemaan synnyinkotini kirjahyllystä löytämääni kirjaa ”Keiteleläisen poliisi-Ollin torveilut – Maalaispoliisina 30 vuotta palvelleen vanhemman konstaapelin Olavi Saastamoisen päiväkirja”. Kirjassa osui silmiini muutamia isäni saappanheittotuloksiakin. ”Polliis-Olli” oli nimittäin isän sotakavereita, ja he pitivät tiivistä yhteyttä aina isän viimeisiin aikoihin saakka. Päiväkirjoihinsa Polliis-Olli oli kirjannut mm. isäni osallistuneen Keitele-päivillä järjestettyihin saappaanheittokisoihin vuosina 1987, 1988, 1989 ja 1990. Isä oli tuolloin siis 65-68 –vuotias, viimeisinä vuosina jo keuhkosyövän runtelema. Heittotulokset vaihtelivat 23 ja 27 metrin välillä, ja sijoitukset yli 60-vuotiaitten sarjassa kullasta pronssiin.

Ei kesän -90 nuori morsian, seppelepäinen tytönhupakko arvannutkaan, kuinka paljon isäukko tulisi vielä kulkemaan mukana ja olemaan läsnä vuosikymmenten jälkeenkin. Ja kuinka kaiholla muistelisi niitä lauantai-iltoja, kun isä soitti haitarilla Uralin pihlajat. Isän saateltua tuona kesänä nuorimmat tyttärensä vihille sairaus vei voiton. Helmikuun kahdeksantena, tasan 20 vuotta sitten, Veikko nukkui pois. 

Saapasnainen on avustanut ukkelia historiatulosten näpyttelemisessä tietokantaan. Vuosi 2001 saatiin juuri pakettiin. Karkeasti arvioiden vuodelta 2001 oli syötettävänä suunnilleen lähes viitisentoistatuhatta heittotulosta. Vuodelta 2002, joka saatiin valmiiksi syksyllä, tuloksia taisi olla hieman runsaammin, koska syötettäviä kilpailuja oli muutama enemmän.

Saapasnainen on siis viimeisen vajaan vuoden aikana ollut mukana näpyttelemässä arviolta noin kolmeakymmentätuhatta saappaanheittotulosta. Hommaa on tehty tuon oman kultamussukka-höpönassukan kanssa yhdessä – mikäs sen romanttisempaa

Joku voisi luulla, että homma on läpeensä tylsää. Voi veikkosessa, sitä se ei ole, jos antaa samalla kaikkien aistiensa, hoksottimiensa ja mielikuvituksensa olla apposen auki. Vaikka teemme työtä liukuhihna-periaatteella ja mahdollisimman nopeaan tahtiin - ukkeli plonottaa numeroita paperista ja minä hakkaan näppistä – siinä ehtii panna merkille kaikenlaisia asioita. Ja funtsailla siinä sivussa, ihmetellä ukolle ääneen, keksiä kaikenlaista. Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus?

Heittosaapashan tuolloin oli tosiaankin se vanha kunnon (?) nokialainen. Heittosaappaassa oli yksi syy, miksi tulokset ailahtelivat kohtuullisen paljon ja joidenkin kilpailujen tulostaso vaikutti äkkiseltään hätkähdyttävän vaatimattomalta. Ja ne säät. Millainen keli mahtoi olla 7.6.2001 Pielavedellä, kun valtaosa miesten heitoista kirjattiin nollatulokseksi?

Ja minkälaisessa flow-tilassa seilasi Nuutisen Jari vuonna 2002, kun takoi koneen lailla tulosta melkein kisassa kuin kisassa? Ja olivatko tunnelmat Pielavedellä 13.7.2002, kun Saastamois-Arin viides heitto mitattiin, samaan tapaan herttaisenlutuiset kuin Muna-miehen eilisessä Putous-showssa? Arin (2 v.) tulos oli 0,05. Mahtaakohan muuten olla kaikkien aikojen lyhin mitattu tulos?

Senkin olin jo ehtinyt unohtaa, että ennen vanhaan veteraaniheittäjät saivat osallistua moneen ikäsarjaan ja sitähän myös näytetään hyödynnetyn lisäheittoja saadakseen. Siitä syystä esim. M45-sarjassa saattoi olla paljonnäköisesti heittäjiä, koska vanhempien sarjojen heittäjät saivat osallistua oman ikäsarjansa lisäksi myös tähän nuorempaan sarjaan. Ja vielä yleiseenkin sarjaan. Tuohon systeemiin ei Saapasnainen haluaisi palata, kisat pitkittyisivät liikaa.

Työtä on vielä jäljellä, sanoisinko, ihan mukavasti. Homma etenee satunnaisesti, ja välillä viivästyy jos mistäkin syystä. Ns. väliintulevia tekijöitä on aika monenmoisia, mutta ei se oikeastaan haittaa ollenkaan. Eihän tässä jäniksen selässä olla.

”Kuningatar” (= yksi ns. väliintulevista tekijöistä) ja Mestarien kisan pöytäkirjat…