Tänä vuonna Saapasnainen vietti ylösnousemuksen vuosijuhlaa keskellä Suomea. Keskellä Kolkun koivikkoja pääsiäinen päästi, t.s. vapautti Saapasnaisen taas kertaalleen turhanaikaisista maallisista murheista. Ja voi kuinka sitä oltiin taas jekutukset mielessä, kun mummoikään ehtineet sisarukset lyöttäytyivät yhteen. Sisäinen vinkeys pulpahtaa tutusti esiin, vieläkään ei olla kasvettu liian vanhoiksi! Lunta oli vielä runsaanpuoleisesti, mutta lämmin ja sateinen sää vajutti hankea nopeaan tahtiin. Usva leijui koivikossa yötäpäivää.
Kotiin palattua ja klubikirjoituksia vilkaistua tuli mieleen, oliko eräillä usvaa päässyt luikahtamaan myös pään sisään 
Hassua, että liitojuttuja pitäisi pitää täällä esillä. Miksi ihmeessä? Eikö olisi loogisempaa, että elämöisivät ihan omilla foorumeillaan – siellä, joita ne jutut kiinnostaa? Nooh, ei viitsi aikaa hukata jorinoiden kärryillä pysyäkseen.
Saattoipa tuo olla niinkin, että oikean saapaskansankin keskuudesta lipsahti ilmoille aprillijuttuja vai olisiko ollut pääsiäislampaan papanoita. Tutun kuuloista tarinaa, jonka voisi jo jättää taa. Nyt kun on uuden kauden avaimet käsissä, kannattaisi antaa sille mahdollisuudet. Viisaus ei nimittäin asu yhdessä eikä kahdessa. Nyt tarvittaisiin sydämen sivistystä.
Voisi ehkä kävellä hieman uusia polkuja, katsella uusin silminkin. Rehellisyydestä tinkimättä. Reilun ja rehellisen meiningin kisoihin – aitoihin saapaskisoihin, sellaisiin Saapasnainenkin voi ajatella menevänsä.
Mihinkä sitä kotoaan lähtisi!
Tokihan se pientä uhrausta aamuntorkulta vaatisi.
