Kyllä se niin vain on, että elämä veistelee omat puumerkkinsä kroppaan. Ja kun elämää on enemmän takana kuin edessä, olisi viisainta toteuttaa kisailijan uraansa vain päivä kerrallaan. Oman kehon ehdoilla. Karvaasti siitä sai Saapasnainenkin taas muistutuksen.
Kaksi viikkoa sitten Saapasnainen hoksasi kalenteriin yhtäkkiä ilmestyneet Raahen kisat, ja kun sillä hetkellä kropan vaivat olivat lomailun ansiosta uinumassa, innostus harjoitteluun hulmahti nopeasti. Eikun lomareissulla kenttää etsimään ja saapasharkat pystyyn. Ensimmäiset harkat olivat rohkaisevia, olkapää kesti yllättävän hyvin. Toisetkin vielä. Mutta annas olla, kun palattiin kotiin. Koti on vaarallinen paikka, sehän tiedetään.
”Turvallisissa” kotiaskareissa helposti menee rehkimään liian äkkinäisesti. Ensin nitkahti yksi paikka, sitten revähti toinen. ÄRRGGHH!!! Mutta kun ei se raivostuminen mitään auta. Parasta olisi vaan tajuta, ettei tässä olla enää kuin nuoria gaselleja, vaikka tuoksuisat vuoret kutsuvatkin.
No, takaiskut oli nieltävä ja harjoittelu typistettävä, mutta Raaheen piti kuitenkin päästä kokeilemaan, miten heitto sujuu. Eikähän se tiistaina sujunut sillä tavoin, kuin Saapasnainen olisi toivonut. Heittäminen tietysti jännitti, kun tällä kaudella on takana vain yhdet ulkokisat ja muutamat harjoitukset. Kaikkein pahinta oli epätasapainoinen tunne, jonka pohjana oli vähäisen harjoittelun aiheuttama heikko heittotuntuma ja tuoreet vaivat keski- ja ylävartalossa. Ja viimeisenä niittinä oli heittoalustan ”vinottaisuus”.
Suurin osa ei varmastikaan tiedostanut mitään vinottaisuutta, mutta sekä liki- että ikänäöstä kärsivälle Saapasnaiselle, jolla jalka nyt muutenkin jo hieman heittää, se oli myrkkyä. Heittoviiva oli siis asetettu vinottaisesti kentän ruohoreunaa vasten, ja heittoalustassa oli vielä valkoisia vinottaisia viivoja ennen varsinaista heittoviivaa. Tunne pyörähdykseen lähtiessä oli kuin keinuvalla laivalla. Saapasnaiselle sattui siis erityisen heittoisa heittosää
Ensimmäiset heitot tuntuivat tosi karmeilta, ja jonkin aikaa Saapasnainen oli melkein shokissa. Taisi kisakumppaneillakin leuka hieman loksahtaa. Jotenkin siinä sitten vaan kummasti pystyi kursimaan itseään hieman parempaan kasaan, ja viimeisillä kierroksilla meni jo kolmekymppiäkin rikki. Yhtään tasapainoista suoritusta ei kuitenkaan kahteentoista kisaheittoon tullut.
Saapasnainen ei halua moittia olosuhteita – kisasaappaat olivat ihan ok, alustana oli kuiva tartan, keli oli lämmin ja aurinkoinen, ajoittain saatiin myös jonkin verran melko tasaista takatuulta. Koko kilpailu saatiin vedettyä kuivana läpi ennen kuin taivas repesi.
Sitä Saapasnainen tässä nyt vain pyörittelee mielessään, että ei totisesti riitä, että harjoittelisi heittämistä sateessa, vastatuulessa, jäykillä saappailla, löysillä saappailla, päärynän muotoisilla saappailla sekä hiekka-, tartan-, ruoho- ja asfalttialustoillla. Vielä on otettava mukaan myös vinoviivoitettu alusta
Siis ihan tosi, Saapasnainen itsekin naureskelee itselleen – melkoinen kermapylly, jos parista viivasta menee sekaisin! Saapasnainen on kyllä kuullut, että jokunen muukin on tuollaisesta sekaisin mennyt
Mutta ei Vieskan Virsun Ari Lepistö, joka kiskaisi parhaallaan 59,87. Harvakseltaan kisoihin osallistuneesta Lepistöstä ei juuri taida Saappaanheittosivuilla olla materiaalia, joten laitetaanpa tähän näytteeksi tiistain toiseksi pisin heittonsa, joka kantoi 55,88. Ihan uudesta kasvosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä Lepistöllä on mm. MM-pronssia vuodelta 2003 M20-sarjasta.
Mukava katsella tuollaista rentoa, ei ollenkaan nipottavaa meininkiä. Saapasnainen yrittää löytää itselleenkin sen takaisin. Mukavaa oli katsella myös noissa parhaillaan meneillään olevissa hieman isommissa Lontoon-kekkereissä Kokkolan oman tytön Pia Sundstedtin suorituksia ja iloisia haastatteluja. Ei sitä näköjään välttämättä tarvita massiivisia joukkoja, rahoja ja taustaorganisaatioita menestyäkseen. Pätkäytti vielä aika-ajon päätteeksi samana iltana naimisiin – onnittelut!
Kuten sanottu, Saapasnainen katselee nyt päivä kerrallaan oman heittämisensä kanssa. Heitänkö jo huomenna? Mä sitä tiedä en…
http://www.youtube.com/watch?v=pFDZiypEbCY

2 Comments
Heitä jo ylihuomenna, Lapin löylypäivillä
Mulla on paikat edelleen kunnossa, auto huollettu, vain pankkitili huutaa hoosiannaa mutta sitä ne kalliit harrastukset (auton huolto) tekee… Olis hyvä naisporukka haastamassa nyt tulevana sunnuntaina sinnuu…
Hyviä muistoja on kyllä Lapin Löylypäiviltä aiemmilta vuosilta, mutta nyt ei vaan mitenkään pysty, valitettavasti. Olis hinguttanut niin kovasti lähteä Pattijoelle tänään, mutta ei onnannut sekään
Toivottavasti tulee vielä Rannikko-Cupin osakilpailuja ja ajoissa myös kalenteriin, josko pääsis vielä koettamaan tällä kaudella. Tsemppiä ja hyviä tuloksia löylypäiville!