Saapasnainen

Joskus tuntuu, että elämä on yhtä sattumankauppaa. Ainakin, jos kuuntelee yleistä keskustelua. ”On lottovoitto syntyä Suomeen”. ”Voit lukea tulevaisuutesi siitä, millaiseen perheeseen satut syntymään.” Jne. Nojuu, kyllähän niillä varmasti on paljon vaikutusta. Mutta toisaalta, tuollaisten ajatusketjujen valossa esim. Saapasnaisen pitäisi varmaankin olla maanviljelijä, emäntä tai vastaava. Niihin ammatteihin Saapasnaisen ominaisuudet olisivat kuitenkin olleet aivan väärät, ja melkoisen kauas on Saapasnainen noista kuvioista polullaan kulkenutkin. Yksilön omaa osuutta ei siis pitäisi missään tapauksessa vähätellä!

Tällainen koulujen päättäjäisten ja valmistumisjuhlien aika herkistää Saapasnaisen mietiskelemään asioita sekä taakse- että eteenpäin. Tuhansien kutosluokkalaisten tapaan myös Saapasnaisen oma kuopus päätti tänään alakoulutaipaleensa ja siirtyy yläasteelle. Askel saattaa olla isokin, mutta poika näyttää saaneen Halkokarin koulusta niin hyvät eväät, ettei hätäilyyn saatikka pelkoon ole aihetta.

Voi ajatella, että poikaa kohtasi suuri onni päästessään ala-asteella sellaisen opettajan luokkaan, joka tekee työtään antaumuksella ja kaikki aistit avoinna. Sirkku ei todellakaan hoitanut työtään rutiininomaisesti – samalla kaavalla ”kuin aina ennenkin” – vaan otti oppilaansa huomioon ja eli ajassa. Opettajan työ niin vallankumouksellisen kokonaisvaltaisella otteella (voit lukea siitä tarkemmin tästä) tuskin olisi onnistunut, jos vanhemmat eivät olisi olleet siinä yhtä ymmärtäväisesti mukana. Parhaimmillaan koulutyö on todellakin kodin ja koulun vuorovaikutusta ja yhteispeliä!

Ei kohtalo yksin määrää ihmisen kulkua. Kyllä se niin vain on, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos huudat v…ua ja p…aa, niin melkoisella todennäköisyydellä sitä samaa sieltä tulee takaisin naamallesi. Kyllä Saapasnainen uskoo, että keskimäärin on mukavampaa olla myönteisessä kuin negatiivisessa mielentilassa (vaikka joskus sitäkin tarvitaan). Ja myönteistä ja rakentavaa ajattelua voi oppia, vaikka kuinka seinät kaatuisi päälle. Kokemusta on.

Nuniin. Ennenkuin Saapasnainen ryhtyy ruotimaan hyvän elämän ja onnellisuuden perimmäisiä kysymyksiä, Saapasnainen antaa itselleen luvan piehtaroida juuri nyt tässä hetkessä, kaikissa ihanissa päättäjäisten, valmistujaisjuhlien, ilon ja riemun, mutta myös kaihon tunnelmissa.

Tämä kaunis laulu, Samferða, kertoo yhdessä kulkemisesta. Me kaikki kuljemme yhdessä, loputtomasti etsien. Ja kun varmasti emme voi tietää, tuleeko mitään toista elämää, meidän olisi ehkä parasta elää se nyt. Olipa ne kulkuväylät välillä kapeita karheikkoja tai laveita ja siloisia teitä, eteenpäin niilläkin voi mennä. Ja helpompaa se on yhdessä. Saapasnaisen suositus: kuuntele tämä kunnon kajareista ja tanssi rakkaasi kanssa yhdessä.