Saapasnainen

Saapasnaisen vuosi on kääntynyt lopuilleen tavallaan rauhallisissa merkeissä, mutta toisaalta monenlaisia uusia käänteitä täynnänsä. Ukkelilla on uudet, haasteelliset työkuviot, lapsukaiset kasvavat ja aikuistuvat hengästyttävällä vauhdilla, kaikki on liikkeessä ja liikkuvia osia riittää. Ja Saapasnainen yrittää pysyä vauhdissa mukana.

 

Just äskenhän ne oli kolme pientä karvapalleroa, silmät pyöreinä maailman ihmeellisiä asioita hämmästellen, kummastellen. Ja nyt se onkin Saapasnainen, jolla on silmät teevateina. Niin ne osat vaihtuu.

 

 

 

Saapasrintamalla sitä vastoin vuosi oli aika hiljainen Saapasnaisen osalta, olisiko ollut eräänlainen välivuosi. Tokihan Saapasnainen sentään kävi arvokilpailuissa ottamassa omansa pois, mutta siihen se sitten jäikin. Siis kolmet kisat vuoden 2011 aikana ja saldona nelivitosten maailmanmestaruus sekä Suomen mestaruudet hallissa ja ulkokentillä. Onnistumisprosentti oli ihan kelvollinen

 

Veikon Enkeleillä kokonaisuudessaankin oli jonkinlainen välikausi. Esim. nelivitosten joukkuetta ei saatu kertaakaan kasaan koko vuoden aikana. Siitä piti huolen heittämisen estävät fyysiset vaivat. Ei se elämä ole kuin silkkiä vaan näillä metreillä, siihenpä sitä on sopeutuminen. Sitä kai se Hellaakoskikin manasi.

 

…paahtua niinkuin lietsottava rauta,

taipua paljoon, kasvaa pienemmäksi,

tulla hetki hetkeltä köyhemmäksi…

 

Voihan sitä ihan sujuvasti tyytyä vähempään, olla onnellinen siitä mitä on. Vaikkei ole kuuluisa kuvanveistäjä tai miljonääri, aina voi käyttää niitä lahjoja, joita on syntymässään saanut ja antaa parastaan. Kiivetä katolle, potkaista kengät jalasta, ja tehdä vaikka pieni, yksinkertainen laulu elämän upeudesta. Ihan sama, onko se jazzia, bluesia tai gospelia. Pieni laulu ei ole paljon, mutta jos se on parasta, mitä osaa – sitten se on arvokkainta mitä on. Hei, tää laulu on sulle!

Saapasnainen toivottaa kaikille ihania joulunpyhiä, ja häipyy hetkeksi maailmalle! It’s a little bit funny, Lord, this feeling inside…