Heräsin tänään aamulla – puoli seitsemältä #!z¤!! – lintujen karjuntaan, puukko selässä. Lähtökohdat kisapäivään olivat, sanoisinko, hieman kehnonlaiset. No mitäs, onhan tuota nyt pahempaakin koettu. Sivumennen sanoen, lapset väittävät minun liioittelevan – en ymmärrä, mistä ovat saaneet sellaista päähänsä?!?
Karu aamupala kitaan ja kokka kohti Rannikko Cupia ja Oulaista. Täältä tullaan! Tällä kertaa tajuntaa ei tyydyttänyt yksiviivainen hevin jytke, vaan kroppa kaipasi arpiaan myöten jotakin psykedeelisempää. Doors was perfect, Whisky Baarin kautta Break on Through to the other sideen lasketellen matka taittui mukavasti. Jim Morrison murtautui tajunnan tuolle puolen ehkä muullakin, mutta minä otin vain yhden buranan 
Eikä selkää enää ollutkaan.
Oulainen on jännä paikka. Pieni, vajaa 8000 asukasta, mutta eloisan tuntuinen. Pyhäjoen varressa, koskimaisemassa. Sata kilsaa Oulusta etelään. Ja Huom. Oulaisissa asuva on oulaistelainen, ei oulaislainen. Oulaisten kirjastossa törmäsimme tähän riemastuttavaan, rehevän kauniiseen naiseen. Hän on Oulaisissa syntyneen Hanna Vihriälän ”Sirkku”. Taitaa olla juuri odottamassa heittovuoroaan, saapas tuossa maassa, haarovälissä. Tämän naisen suloudet panevat karhutkin kiipeilemään puissa.
Kisat alkoivat helteisissä merkeissä. Miesten yleinen sekä lasten sarjat ehdittiin heittää mukavassa myötätuulessa ja kuivassa kelissä. Naisten tullessa vuoroon alkoi sataa. Välillä satoi oikein rankasti, salamoi ja ukkosti. Yllätyin tuloksistani: sekä yleiseen että nelivitosiin tehdyt yli 30 metrin heitot olivat enemmän kuin olisin osannut odottaa. Muhkeimmasta yllätyksestä vastasi kuitenkin Kirsi, joka oli vaatimattomasti ennen kisan alkua puhunut kolmenkymmenen metrin haaveestaan. Ja eiköpä vain heti toisella heitollaan vetaissut taas aivan ihmerepäisyn 31,40 – kun ei ollut harjoituksissakaan koskaan vielä saanut kolmeakymppiä rikki! Jotkut ilmeisesti vain tulevat tekemään kisoissa kaikkien aikojensa parhaat suoritukset!
Miesten yleisen voittanut Jari-Petri Laurila oli melkoinen voimapakkaus. Aikamoisia siivuja veteli kisan alussa – parhaallaan 53,54 - ja mielestäni yllättävän vaatimattomalla vauhdilla. Voimaa täytyy siis olla rutkasti. Sopivaa videotallennetta en valitettavasti saanut tästä lupauksesta. Tässä kuitenkin päivän toiseksi parhaasta (51,59) heitosta vastanneen Jari Myllykankaan tyylinäyte. Se veljeksistä nuorempi. Korkeiden heittojen ja vihreän Siili-saappaan erikoismies, Jari Myllykangas.
However,
You know that it would be untrue
You know that I would be a liar
If I was to say to you
Boy, we couldn’t get much higher…