Pitosoppa

Saapasnainen iskee jälleen. Tällä kertaa pitosoppaan, ja ihan kauhallisella. Saapasnainen on sen verran kauan saapaskeiton porinaa kuunnellut, ettei joka kuplahdukseen viitsi enää vaivautua reagoimaan, ja tämäkin meinasi mennä hymähdyksellä ohi. Mutta kappas vaan kun tuli pientä säestystä, niin sarvet nousivat päähän, ja hapanimelä sulkakynä, ystäväni luonnehdintaa lainatakseni, alkoi suihkia :twisted:

 

Saappaanheittoliiton uunituore kokous kiinnitti huomiota tavallisiin heittäjiin, ja korosti uusien jäsenten hankintaa. Tämä tavoite tuntuu olevan monien huulilla, suunnassa jos toisessa. Saapasnainen muistaa kuin eilisen päivän tuon ajan, kun pieni värisevä humanistisydän rinnassa pamppaillen uskaltautui heittämään, uutena untuvikkona, 25 metrin heitosta haaveillen. Kuinka upeaa olikaan saavuttaa tuo unelma! Kuinka upeaa olikaan heittää paljaalla itsellään, sillä voimalla ja nopeudella, joka minulla uniikkina yksilönä oli. Minä heitin minuna, lainkaan ajattelematta teknisiä nippeleitä, millimetrin tarkkoja mikroyksityiskohtia, luokittelematta heittäjiä eri kasteihin tekniikan, nopeuden tai voiman suhteen. Lainkaan tajuamatta, että joskus joku tulee pilkkaamaan 25 metrin heittäjää surkeaksi räpeltäjäksi, jonka heittäminen ei varmasti voi olla hauskaa.

 

Olin tavallinen heittäjä, joka onnekseen uskaltautui jäämään ystävällisten ja ihmisinä upeiden naisheittäjien ansiosta lajin vietäväksi. Nyt pitoaineista mariseva miehinen mestarijoukko julistaa, etteivät minunkaltaiseni räpeltäjät kiinnosta ketään, eikä sellainen heittäminen voi olla hauskaa. Innostappa siinä sitten uusia heittäjiä tämän lajin pariin ja kannusta tavallista heittäjää… No, hauskuus on yksilöllinen käsite. Minulle se on omaa onnistumista luomuna, toiselle ehkä väkisin kuudenkympin pusertamista? Ystäväni loppukanetoi karusti, mutta osuvasti: ”Klubissa pilkataan, vaikka jokaisen jäsenmaksun me tarvitsemme, eikä maksuvaiheessa metrilukuja kysellä.”

 

Mutta Saapasnaisen optimismi ei kuole, ei sammu, ei hälvene. Kyllä ilo voittaa aina. Samalla tietäen, että saapasväki heittelehtiköön ikänsä kaiken kyllän ja ein, valon ja varjon, keveän ja raskaan välillä.

 

2 Comments

  1. eijai
    Posted 25.02.2010 at 10:48:42 | Permalink

    Jaa-a. Tässä on monia Onneksi-kohtia. Kirjoitan poikkeuksellisesti tähän enkä tuonne klubille. Ekaks: sen vähän aikaa mitä olen heittänyt, mut totutettiin Siileihin, mustaan ja vihreään. Tokaks: mut totutettiin heittohanskaan, “suoraan rautakaupasta vaan”. Kolmanneks mä huomasin että tolle kulkusilla varustetulle sukupuolelle tää poponheitto on VAKAVAA HOMMAA mut onneks ei meitille naisille. Kyl se näin vaan on! Mää lähden tekemään omaa suoritusta, ilokseni huomaan että välineistö ja asenne on kunnossa,,,

    - Eija

  2. Saapasnainen
    Posted 25.02.2010 at 18:58:02 | Permalink

    Jep, näin se on Eija! Lähdetään me tekemään omia suorituksiamme, ja katotaan mihin se riittää ;-) Ilon kautta, kohti ääretöntä ja sen yli! No okei, kyllä vähempikin riittää.