Saapasnainen

Saapasnainen on tänään ollut hengessä mukana, kun eri puolilla juhlitaan. Samaan aikaan kun Saapasnainen on itse viettänyt varsin arkista lauantaita viikkosiivouksineen. Valeri juhlii Viljandissa seurueineen mitä todennäköisimmin hilpeää synttäriä – onnittelut Valerille! Viitasaarella Kolkun pikkujoulujuhlissa on varmaankin jo nähty ja kuultu vereslihalla vedetty esitys Kolkun Ruusut vastaan Mullikuoro. Pikkujouluja ja muita rientoja on ollut siellä täällä. Mukavaa, että ihmiset välillä irrottelevat ja pitävät hauskaa. Kyllä se änkyröimisen ja valitusvirren aina voittaa

 

Kohta Suomi täyttää 92 vuotta. Jospa Suomi-neito lauleskelisi niin kuin suomalainen nainen, Saapasnainen eturintamassaan, Sanna Kurki-Suonion lailla, voimissaan. Ja valittamatta, kuten isäukko, vaikka taistelikin 3 vuotta parasta nuoruusaikaansa 14. divisioonan 52. jalkaväkirykmentin 7. komppaniassa. Ja palattuaan sodasta tyhjin käsin rakensi oman elämänsä.

 

…Itkekööt metsän itikat, itkeköhöt joo noo

metsän paarmat parkukohot, parkukohot joo noo

Ei minuhun piikit pysty, eikä pysty joo noo

terärauat tee ei mitään, tee ei mitään

Onni on syvä ojan pohja, onni on syvä joo noo

josta pystyn nousemahan, josta nousen joo noo

taikka suon syvä silmäke, suon silmäke joo noo

josta itsein ylös kiskon, josta kiskon

Muhun ei satu surut suuret, muhun ei satu joo noo

eikä tuskat maahan kaada, eikä kaada joo noo

Trallaalaajalaijjojellaa…

 

Mikä tänä päivänä ahdistelee Suomi-neitoa? Näköalattomuus, turhasta valittaminen, suvaitsemattomuus? No, Saapasnaisen ei tarvitse noista vaivoista kärsiä, kuten ei useimpien saappaanheittäjienkään – kiitos siitä!

 

Hyvää itsenäisyyspäivää, suomalaiset! Bailatkaa ankarasti ja kosketelkaa toisianne!