Saapasnainen

 

Aina toisinaan elämä koukeroi arvaamattomasti. Saapasnainen on viimepäivät mietiskellyt koukeroita sängynpohjalla. Olipa possutautia tai ei, saapasnainen tajuaa taas, että luksusta olisi kivuton ja terve olotila. Ei siihen sen enempää eikä vähempää tarvittaisi. Mutta turha vaipua synkkyyteen nytkään. Ennen pitkää kivut ja murheet ovat väistyneet.

 

Pimenevien talvi-iltojen iloksi saapasnainen teki muistelumatkan läpi vuoden 2009 kuva- ja tulosarkistojen parissa. Paljon ja merkittäviä asioita tapahtui. Liittyminen Viitasaaren Viestiin yksi iloisimmista – upeaa edustaa synnyinseutunsa seuraa, osoittaa juuret! Saappaanheittoon olen tutustunut neljännesvuosisata sitten Viitasaarella, Kolkun kylällä.

 

Kausi alkoi aivan uudenlaisella innostuksella. Vuodenvaihteessa nopeassa tahdissa toteutunut seuravaihdos jätti niukasti valmistautumisaikaa helmikuun alun SM-hallikisoihin Kuopioon, mutta saimme kuin saimmekin kasaan sisarjoukkueen nelivitosiin. Viitasaaren Viestin saalis SM-hallikisoista oli N45-kulta, N45-joukkuepronssi ja N50-sarjan 4. sija. Rohkaiseva avaus uudelle saappaanheittoseuralle. Itse asiassa hallikisoihin läksimme siskojen kanssa kunnianosoituksena lähes päivälleen 18 vuotta aiemmin kuolleelle Veikko-isällemme. Kisapaidassa halusimme ehdottomasti kantaa mukana tuota esikuva-heittäjäämme. Niin syntyi Veikon Enkelit.

 

Kesäkuussa saimme naisjoukkueemme vahvistukseksi neljännen heittäjän. Melko lailla kylmiltään veljen vaimo heittokentille saapui, tulikasteena ei sen isompaa kuin MM-kisat kesäkuun lopussa Kinnulassa. MM-menestys ylitti ehkä hurjimmatkin toiveemme: N45-kulta, N45-joukkuekulta, N50-hopea, 5. sija naisten yleisessä joukkuekisassa ja 6. sija N45-sarjassa. Hyvää lisäkipinää Hellille ja koko joukkueelle!

 

Toisaalta on riskaabelia, kun tulee makeaa mahan täydeltä. Helposti löpsähtää ja kuvittelee kaiken menevän yhtä hyvin rikkaa ristiin laittamatta. Neljän viikon kuluttua MM-kisoista olivat vuorossa SM-kisat Rautavaaralla. Oliko sinne lähtiessä takaraivossa liikaa voitonvarmuutta? Kisan ratkaisi omalta kohdaltani korvien välissä kilpailun aikana tehty muutaman sekunnin mittainen kokoamistyö. Tarkalleen en osaa sanoa, mitä komponentteja siellä hitsattiin saumattomaksi kokonaisuudeksi, mutta tuloksena oli N45-kultaa heitolla, joka jäi kauden maailman ranking-kärjeksi N45:ssä. Lisäksi Viitasaaren Viestille tuli N45-joukkuekultaa, N50-hopeaa ja 5. sija N45-sarjassa. Ja hauskanpitoa yllin kyllin!

 

World Cupiin ei ollut tänä vuonna mahdollisuutta osallistua kovin ahkerasti, osakilpailujen ajoitukset olivat saapasnaisen työ- yms. velvoitteiden kannalta aika hankalia. Viitasaaren Viesti keräsi kuitenkin World Cupistakin mukavat N45-hopeaa ja N50-pronssia. Matkustusahkeruus näyttää tänä vuonna olleen yksi ratkaisevimmista tekijöistä World Cupin menestyksessä.

 

Viitasaaren Viesti sai viidennen naisheittäjävahvistuksensa heinä-elokuun vaihteessa, kun T16-sarjassa heittävä Veera liittyi seuraan. Suomi Cupin kisoissa ehdimmekin parannella pariin otteeseen naisten yleisen joukkueen ennätystä, joksi jäi tällä kaudella 87,48. Sillä ollaan maailman rankingissa sijalla 6. Suomi Cupin kokonaiskisassa Viitasaaren Viestin saalis oli naisten yleisen joukkueen kulta, N45-kulta, T16 hopea ja 4. sija naisten yleisessä henkilökohtaisessa sarjassa.

 

Viitasaaren Viestin arvokisamitalien tili karttui siis oikein kelvollisesti: 2 MM-kultaa, 1 MM-hopea, 3 SM-kultaa, 1 SM-hopea ja 1 SM-pronssi. Kauden voi päättää enemmän kuin tyytyväisenä, mukavista kokemuksista nautiskellen. Ilolla uutta kautta odotellen. Ehkä uusia strategioita hioen…

 

Jos Veikko eläisi, hän täyttäisi juuri tänään, marraskuun kahdeskymmenes päivä, 88 vuotta.