Ihan tosi – sitä oli tarjolla eilen Ylivieskassa: harvinaista herkkua. Vaikka olihan siellä aikamoista ryöppökeliäkin, ihan niin kuin Eero oli luvannut. Kylmää, märkää, syksyn tuntua. 2-3 astetta lämmintä, sadetta melkein koko ajan, tuulta ehkä n. 4 m/s. Kroppa kohmeessa, varpaat ja sormet melkein jäässä.
Â
Mutta hyvät kahvit, herkullisen tuoreet korvapuustit, tiivis tunnelma pressukatoksen alla. Ja sitä harvinaisinta herkkua: rahapalkinnot! Ensimmäistä kertaa elämässään sai saapasnainen urheilusuorituksesta palkinnoksi riihikuivaa rahaa: viisikymppinen tupsahti naisten yleisen toisesta sijasta! Ja ihan yllärinä. Saapasnainen oli toki kuullut, että voittaja saa satasen. Mutta realisti kun on, tiesi etukäteen ettei mitään jakoja voittoon olisi – Virpi veisi koko potin kepeällä tanssillaan. Toistakaan sijaa en olisi veikkaamaan lähtenyt. Kangistavassa säässä, märällä alustalla en uskaltanut odottaa kovin kummoista tulosta, arvelin Heidin pesevän notkeammalla kropallaan minut mennen tullen. Taisi olla meikäläisellä nyt vähän tuuriakin mukana. Molempiin sarjoihin taas reilut kolmenkympin ylitykset maistuivat oikein makoisalta. Tämä pitää yllä kutkuttavaa kisaa jatkossakin Heidin kanssa. Ollaan vielä aika tasaväkinen taistelupari hetken pienen, ennen kuin Heidi menee menojaan.
Â
Ihme ja kumma, muutamat tekivät omia ennätyksiään tuossa äkkiseltään surkean tuntuisessa kelissä. Esim. Kirsi Rannikon Skorppareista teki ihan ihmerepäisyn, ennätys parani monella metrillä. Aikamoiset suoritukset myös Myllykankaan pojilta. Aamusta lähtien kentällä kylmässä ja märässä touhuamassa, toimitsijana koko päivän ja päivän päätteeksi vielä viisikymppisiä heittelemään. Ei onnistu kaikilta. Taisi velipoika yrittää eliminoida pahimman vastustajansa Juhan tälläämällä saappaalla ohimoon, mutta ei sekään auttanut.
Â
Kotisaunan lauteilla oli mukava lämmitellä kotiin päästyä. Kiitokset kisoista Vieskan porukalle!