Saapasnainen

Palataanpa vielä Puolaan ja naisten yleiseen sarjaan. Vaikka nimittelinkin kisaa tynkäkisaksi, se oli jännittävä ja erikoinen – ainakin saapasnaista jännitti, sillai mukavasti. Isosisko sai valtavat kicksit johtoasemastaan aina neljännelle kierrokselle saakka. No hauskaa ja yllättävääkin se oli. Vai oliko niinkään yllättävää? Systeri on kehittynyt viimeaikoina huimasti, saanut itseluottamusta lisää. Maaginen kolmenkympin ylitys on vain ajan kysymys. Koviin vänkyräsaappaisiin tuskastuneena tein toisella kierroksella erittäin poikkeuksellisen ratkaisun: kokeilin piruuttani (vai epätoivoissani?) vihreää siiliä, joka oli muodoltaan tasalaatuinen ja muistutti muodoltaan eniten omaa saapastani. No keturalleenhan se meni. Heitto nousi ihan pystyyn ja tipahti 20 metrin kohdalle. Eipä ole tullut heitettyä vihreää siiliä oikeastaan lainkaan. Olisi kai aika kokeilla.

 

Yleisen sarjan 4. ja 5. heitoissa sain haettua saappaasta hieman sopivamman otteen ja voittoon tarvittavat metrit olivat kasassa. Nippanappa alle 28 metrin tulos ei tietenkään saapasnaista tyydyttänyt, mutta sivuvastaiseen tuuleen, paineen alla ja epämiellyttävillä saappailla tehtynä suoritusta on kai näin jälkeenpäin arvioiden pidettävä kohtuullisena. Myös muiden sarjojen ja heittäjien tulokset viittaavat siihen, että olosuhteet eivät olleet metrimääräisille huippusuorituksille kaikkein otollisimmat.

 

Mutta kisatunnelmaltaan, innostukseltaan ja yleisten olosuhdetekijöiden puolesta ne olivat huippukisat! Voi sitä riemua ja iloa ja bravoo bravoo –huutoja pienten poikien heittäessä!

 

Myös heti aamulla kentälle tultaessa vastaanotto oli lämmin ja ystävällinen: osanottomaksuja ei ollut lainkaan ja kaikki saivat Krakowa –kisapaidat sekä turisti-infoa Krakovasta. Kentällä vallitsi muutenkin pitkin päivää mukava yhteishenki, englannilla pärjättiin hyvin, ymmärsimme toisiamme. Saapasnaiselle jäi kaikin puolin mielikuva ystävällisistä puolalaisista.

 

Kisan jälkeen oli hetki aikaa levähtää hotellilla, kunnes oli Beatan ja kumppaneiden järjestämän kulttuurikierroksen vuoro. Matkasimme bussilla Krakowan keskustaan, n. 25 km. Beata vei meidät kävelykierrokselle vanhaan kaupunkiin kertoillen samalla kaupungin historiasta ja nähtävyyksistä. Tarinaa tuli solkenaan. Uuttera, touhukas ja aikaansaava nainen, mahtava kisaemäntä koko Beata! No, olihan hänellä varsin uutteria ja näpsäköitä miehiäkin apurinaan, tässä tyttöjen mitalikolmikon kanssa kuvaan yhyttänyt herra Oporek, I presume?

 

 

Miljonääri ei tarvinnut olla, jotta pääsi kisaan mukaan. Hotellivuorokausi todella tasokkaassa kylpylähotellissa maksoi 21 euroa, huokeimmillaan lämmin ateria olisi irronnut parilla eurolla, kolmen ruokalajin ateriointi juoman kera siistissä ravintolassa 9 euroa jne. Lennot olivat tietysti kallein osa matkasta. Osa Ruotsin heittäjistä oli lentänyt kuulemma n. 80 km:n päässä sijaitsevaan Katowiceen kuudella kympillä, jotkut vieläkin halvemmalla. Saapasnainen maksoi Hki-Krakova-Hki lennoista Frankfurtin kautta 250 euroa. Todennäköisesti halvemmallakin olisi päässyt, jos olisi ollut aikaisemmin liikkeellä lippuja ostamassa. Miljoonia ei tosiaankaan tarvita, hyvillä perslihaksilla ja viitseliäisyydellä pääsee jo pitkälle. Yleisälykkyys ja nokkeluuskaan eivät ole pahitteeksi matkasuunnitelmaa tehdessä.

 

Ensi kesänä kannattaa Puolassa viipyä ehdottomasti pidempään, jos sinne asti kerran lähtee. Eläminen Puolassa kun on niin edullista, ja katseltavaa Krakovassa ja lähiseuduilla riittää ainakin viikoksi, ellei pidemmäksikin aikaa.