Viikon havainto: tartan-kisoja on osunut kohdalle tänä vuonna vain yhdet – Kuopion hallikisat. Harjoittelemaankin päässyt tuolle mieluisalle alustalle vain 2 kertaa. Muistelen kuulleeni, että Raahen Suomi-Cup heitettäisiin tartanilta. Tänään illalla voisi vaikka ehtiä pyörähtää Kirkonmäen tartan-kentällä tsekkaamassa, josko se olisi futareista vapaa. No, odotan lauantaista Raahen kisaa joka tapauksessa innolla. Mukava nähdä taas heittäjiä. Saapasnainen ajatteli jäädä kisan jälkeen haistelemaan tuon viehättävältä – ja toisaalta ronskilta – vaikuttavan rantakaupungin atmosfääriä. Sieltä voi sunnuntaina ajella näppärästi Nivalaan seuraavaan Suomi Cupiin.
Â
Viikon toinen havainto: harjoituskertoja on tänä vuonna ollut hävyttömän vähän. Viimeisen 2 kuukauden aikana surkeat 6 kertaa! Kisamenestys on ollut siihen nähden yllättävän hyvää – oman ikäsarjan maailman- ja suomenmestaruudet, sekä henkilökohtaisessa että joukkuekilpailussa. Marjanpoimijatyylikin näköjään siihen riitti, tänä vuonna. Ehkä ensi vuonna olen edennyt jo karhujen poimintaan 
No nytnytnytnyt stop tämä elvistely.
Â
Woodstockin 40-vuotisjuhlan kunniaksi tuli viikonloppuna aikamoinen nostalgiapläjäys telkkarista. Kyllä Woodstock olisi enemmän saapasnaisen festari kuin nämä tämänpäivän Openerit ja Provinssit. Ainakin esiintyjäkaartiltaan ja kukkais-aatteiltaan, en minä nyt niin niistä ruoho- ja mutahommista välittäisi. Make love, not war!
Â
4 Comments
Kuusi kertaa harjoitusheittoja kahden kuukauden aikana on mahtava määrä. Kilpailukaudella! Ronttosten alkuajoilta 1990-luvun alussa muistan, että harjoittelimme mekin aika paljon, tosin minä taisin olla jo silloin joukon laiskin. Talvella Järvenpään kaupunki piti meitä varten kentän sulana ja hiekoitti sen varta vasten aina sunnuntaiksi, jolloin meillä oli viikon yhteisharjoitus. Ahkerin harjoittelijamme Hiltusen Reiska piti eräänä talvena vain yhden päivän tauon heittoharjoituksesta; silloin oli lumimyrsky.
No huh, huojentavaa kuulla, etten ole ihan kelvoton harjoittelija. Rupesin ehkä vähän ennenaikaisesti huolestumaan, että ura on nyt lähtenyt alaspäin kuin lehmänhäntä. Edellisvuonna harjoittelin vastaavana aikana sentään kaksinkertaisen määrän. Tänä vuonna heitän kutenkin pidemmälle. Mielenkiintoista. Kilpailukausi on tietysti kilpailukausi, tänä kesänä olen tainnut kisata enemmän.
Toholammin oma poika muuten räjäyttää kohta pankin, Berliinissä meinaan. Ja sunnuntaina isomman. Teemu on kuin kallio, siihen voi luottaa.
No joo, Wirkkala tais jättää muutaman tynamenttipötkön sunnuntaille.
Taisi olla sittenkin liian iso paikka vielä Teemulle. Liian kovat paineet. Pielaveden mies oli positiivinen yllätys. Mutta tulihan se pommikin – ettei yhtään mitalia tullut.