Saapasnainen

Saapasnainen lomailee tällä erää Porin liepeillä, appiukon luona. Oli hyvä hetki poistua Kokkolasta, jossa Farmari-maatalousnäyttely toi ahdistavan väentungoksen uinuvaan pikkukaupunkiin. Siellä niitä olisi nyt mahtisonneja moneen makuun. Ja kappas vaan, kaikkitietävän saapasnaisen poistuttua kaupungista itse tasavallan presidentti on näköjään joutunut tuuraamaan saapasnaista lausuntojen antajana. Kyllähän saapasnaiselta olisi lohjennut lausunto jos toinenkin, jos olisi vaan ollut paikalla.

 

Nuniin. Vielä jokunen juttu pyörii mielen päällä Rautavaaran SM-kisoista. Ensinnäkin T16-sarja, joka oli yllätyksellinen. Se oli piristävää. Oma veikkaukseni meni ihan pieleen. En olisi etukäteen osannut ollenkaan arvata, että Armi kiskaisee peräti 31,76 ja vielä ensimmäisellään. Seuraavat kierrokset osoittivat, ettei se ollut mikään vahinko. Sydäntä lämmitti nähdä niin tyytyväisyyttä ja onnellisuutta huokuva heittäjä kisapaikalla ja palkintopallilla. Hyvä Armi! Mahtoivatko jälkikasvun hyvät esitykset siivittää isä Eeronkin oman sarjansa voittoon? Ja Tolppasten menestys vielä siihen päälle - hyvä Vieskan Virsu!

 

Myös Rannikon Skorpionit avasi mitalitilin, hienoa Skorpparit! Mustosen Juhanilla olisi raameja nousta nopeastikin ykköskaartiin. Mattilanperällä aiemmin kesällä nähtiin hurjia 45 metrin kaaria paikaltaan heitettynä. Ja Valtteri M, tuo Perämeren hulmuavahiuksinen Tarzan, se se vasta on varsinainen Pohjanmaan ilopilleri! Nelossijat kuulemma hieman jo kyllästyttävät, mutta kyllä se palkintosija vielä tulee, älä hellitä! Silvolan Mattia olen jo pitkin kesää ihmetellyt, että miten se on aina yhtä hyväntuulinen ja pelkkää hymyä. No kyllä tuollaiset lapsenlapset pitää tehokkaasti hymyn huulilla!

 

Kuopion Kisa-Veikkojen Pertti Pasanen muistutti, että huipulle voi nousta kohtuullisen nopeasti, jos vaan kantti kestää. Pohjanmaalta, Pyhäjärveltä alun perin lähtöisin olevalla heittäjällä on mielenkiintoinen tausta, ehkä siitä kuullaan joskus lisää.

 

Oli mukavaa tavata myös Martta Koskelo, tuo legendaarisen saapassuvun lempeä kantaäiti. Kyllä se on jotenkin upeaa nähdä samoissa kisoissa kolme sukupolvea heittämässä. Neljäkään ei olisi mahdottomuus.

 

Väistämättä tulee tässä yhteydessä mieleen omat vanhemmat, jotka nakkelevat saapasta jo autuaammilla heittokentillä. Hienoa olisi saada heittää isän kanssa samoissa kisoissa. Mutta kun se ei ole enää mahdollista, niin isä-Veikko kulkee tiimitunnuksessa mukanamme.

 

Veikon Enkeleistä edelleen moni kyseli. Kuka se näin merkittävä henkilö oikein on, että on saanut oman joukkueen? Hyvin arvattu, kyseessä on meille todella merkittävä henkilö. Monarilla meitä sisaruksia oli paikalla 6 ja jälkeläisten/puolisoiden kautta oikeastaan 8. Loput seurasivat mitä todennäköisimmin tilannetta etänä. En yhtään ihmettele, jos on vaikeaa hahmottaa, kuka on kuka – siskot, veljet, kälykset ja muut menevät varmasti suloisesti sekaisin. Naisten joukkue on vaivatta saatu kasaan siskoksien ja kälyjen kesken, ja onpa huippukälyksiä riittänyt jakaa myös muillekin seuroille

 

Kisojen jälkimainingeissa taisi esiintyä hieman itkeskelyä, että ehkä kaikki parhaat heittäjät eivät olleet samalla viivalla. No, kaikillahan oli mahdollisuus tulla mukaan kisoihin, jos niin halusi. Jokainen on itse valintansa tehnyt, missä kisoissa heittää. Elämä on täynnä valintoja! Aina ei voi saada kaikkia rusinoita pullasta.

 

Tähän sopisi kuvamateriaaliksi hyvin Liikenneturvan kesällä telkkarissa pyörinyt kampanjavideo Valppain mielin – liikenteessäkin on säännöt, jossa öykkärimies riehuu jalkkiskentällä ihan omine sääntöineen, luulee mm. tekevänsä kaksi maalia jne. Jos pokka kestää, käyppä katsomassa se tältä sivulta

http://www.valppainmielin.fi/valppain_mielin/fi/nopeus/index.php

 

Jaahas, sauna odottaa. Ja huomenna kisat kivenheiton päässä Rauman Lapissa. Katsotaanpa, innostaako hyviksi mainostetut palkinnot saapasnaisen ihan uusiin ulottuvuuksiin. Juurihan toitotin, että kuka ihme nyt palkintojen perässä juoksisi.