Ajattelin hienosti sanoen herkistellä näin SM-kisojen alla. Saapasnaisen urheiluvalmennusohjelmassa se tarkoittaa, että viikontakaisten saapasharkkojen jälkeen olen enimmäkseen vötkästellyt. Suurin fyysinen rasitus on ollut kämpän siivous. No kävin vaineskin tänään sitten kevyissä heittoharkoissa, kun alkoi tuntua, ettei tämä nyt oikein sovi maailmanmestaruustason heittäjälle. Päätin siis heitellä vaan vähän. Niinpä nakkasin vaivaiset kolmisenkymmentä kertaa. Tällä kertaa pukkasi ihan väkisin laatua määrän sijaan. Vain kaksi heittoa epäonnistui, kolmannes oli tyydyttäviä (vähintäänkin B-sarjaa, mutta jäivät alle kolmenkympin) ja reilusti yli puolet heitoista olivat onnistuneita. Pisimpien mittaa ei nyt viitsi ruveta retostelemaan tässä, ettei kilpasiskoille tule ylimääräisiä paineita 
Nelivitosissa naisissa tulee ihan oikeasti kisailua, jee! Seniorinaisheittäjiä on tänä kesänä ollut mukavasti liikkeellä. Nelivitosten joukkueita R-vaaralla peräti enemmän kuin yleisiä. Kivakivakiva! Aiomme pitää pahimman – ehkä pahapäisimmän? – vastustajani kanssa vielä viimehetken korkeanpaikan leirin ennen SM-kisaa Kolkulla, joka sananmukaisesti on korkea paikka, pohjoisen Keski-Suomen korkeimpia. Kerskumme toisemme suohon, potkimme toisiamme persuksille, yllytämme vieläkin parempiin tuloksiin. Varsinaiset sepän sällit ja passo-pasaset.
Jos ei kerskaa kilpasiskoni harjoituksillaan, niin hurjalla pohjoispohjalaisella geeniperinnöllään sitäkin enemmän. Suku vetää kuulemma vertoja Mikael Niemen Populäärimusiikkia –kirjan porukoille. Tarina jos toinenkin on kuultu isästään, ”joka kantoi kerran selässään 50-kiloista jauhosäkkiä, takorautaista hellaa ja vielä särkyjen runtelemaa äitiäni neljänkymmenen kilometrin mittaisen matkan laskematta taakkaansa maahan edes kusitaukojen ajaksi.” Ja isoäidistään, ”joka tappoi kerran uroshirven paljaalla nyrkillä ja paloitteli sen nuuskarasian kannella, kantoi lihat selässään kotiin paloiteltuna ja nahkaan käärittynä ja poimi vielä kotimatkalla 30 litraa lakkoja vajaassa tunnissa.”
Ei käy liian totiseksi kilpailu tuollaisessa seurassa, vaikka tosissaan ollaankin.
Ja vielä takaisin tämän päivän harkkoihini. Niistä jäi päällimmäisenä mieleen helppous ja pakottomuus. Tästä videonpätkästä Harjavallan SM-kisoista 18.8.2007 löytyy yksi hienoimmista heitoista, jonka olen nähnyt. Helpon näköinen ja rento. Huoleton oleminen. Alustakaan ei kovin kummoiselta näytä, heiton vauhti on aloitettu ruohontupsujen seasta. Mutta ammattilainen osaa senkin. Vesa Malm, 61,12. ”Ottakaapa mallia, miten se saapas menee.”