Esan blogi

 

Olen Esa, syntynyt sotien jälkeen niisanottuun suureen ikäluokkaan, maanviljelijä perheeseen Kiuruvedellä. Jo ollessani puolivuotias muutimme  Pielavedelle Laukkalan kylään, jossa asustimme pari vuotta. Sieltä jälleen muutto Säviän kylälle. Isä raivasi peltoa alkuun apuvälineinä kuokka, pokasaha,rautakanki  ja kirves.

 

Seitsemän lasta syntyi perheeseemme. Minä olen toiseksi vanhin. Kävin koulua Säviän kylällä ja Pielavedellä. Maatalouskoulun kävin Joroisissa ajatuksena jatkaa isän raivaamalla tilalla, mutta nuorin veljeni halusi myös jatkaa viljelystä, joten läksin leipää etsimään Helsingistä. Mielenkiintoista työtä on ollut joka päivälle. Myös opiskelua piti jatkaa.

 

Vonna 1971 avioiduin nykyisen vaimoni Railin kanssa. Meillä on kaksi lasta poika ja tyttö. Oma asunto Hesassa ja kesämökki Savossa.

 

Saappaanheitto tarttui minuun kuin tauti, olikohan se 1988 vuosi, kun oman työpaikan liikuntapäivillä Helsingin kaivopuistossa pääsin sitä kokeilemaan. Sen jälkeen saappaanheitto on ollut minulle harrastuksen ohella työtä liiton ja lajin eteen. Toinen vuosikymmen puolessa välissä on menossa saappaanheittoliiton puheenjohtajana. Kansainvälisen liiton toiminnassa olen ollut sen perustamisesta asti.

 

Suomen Saappaanheittoliiton  syysvuosikokuksessa viime syksynä ilmoitin olevani halukas  jättämään tehtävät nuoremmalle henkilölle. Olen edelleen samaa mieltä. Toivottavasti sanomani on ymmärretty ja uusi ehdokas liiton johtoon on löytymässä.

 

Haluaisin kokemukseni perusteella mainita muutamia tärkeitä ominaisuuksia puheenjohtajaksi pyrkivältä.

Verkostoituminen on aivan välttämätön asia. Luoda hyvät ihmissuhteet kaikkiin tahoihin. Kansainväliset suhteet ovat niistä erittäin tärkeitä.

Englannin kielen taito on kansainvälisissä kontakteissa oikeastaan pakollinen.

 

En ole lajia jättämässa, jatkan kansainvälissä tehtävissä jos minun työpanostani siellä tarvitaan.

 

Tulevaisuuden haaveeni on asua vaimoni kanssa kylmimpien kausien aikana Floridan lämmössä.