Esan blogi

Olipas ihanaa aloittaa vuosi  Thaimaan lämmössä. Teimme matkan kahden tuttavaperheen kanssa. Tapasimme myös suomalaisia ketkä asustelevat siellä koko talven ajan ja tulevat kesäksi Suomeen. Thaimaa on vielä suht halpa maa matkailla ja asustella. Paikalliset ihmiset  ovat ystävällisiä ja palvelu toimii kaikkialla. Onhan matkailu heille suurin elinkeino.

Asustelimme hotellissa joka oli luokiteltu 4+ tasoiseksi. Joskus tuli tunne, että palvelu oli kuin presidentille. Hotellielämä ei minusta ole pidemmän päälle hyvä,  olen enemmän omatoimisen matkailun kannattaja.  Näin varmaan tulevaisuudessa tulemme tekemäänkin.

Aivan mahtavasti sujuneen ensimmäisen viikon jälkeen minua kohtasi sairaus, kävelylenkillä alkoi heikottaa ja palella. Menin apteekkiin ja ostin mittarin jolla mittasimme lämmön. Huh huh se oli 40,2, eli ei ihme jos heikotti. Makoilin vielä pari päivää hotellissa buranaa ja nestettä nauttien, mutta kun olo meni niin heikoksi ettei vesilasia jaksanut nostaa piti lähteä lääkäriin. Menin saattajien kanssa Bankok Pattaya Hospitaliin. Tuntui kuin olisi mennyt hyvään hotelliin, vastaanotto oli sitä luokkaa. Lääkäri otti vastaan ja määräsi kokeisiin. Kokeitten jälkeen lääkäri toivoi, että jäisin sairaalaan. Puhui jostakin verensyöksyvaarasta. Alle kahden tunnin sairaalaan tuloni jälkeen olin jo tiputuksessa. Kolme vuorokautta meni sairaalassa ja sairauden diaknoosiksi tuli virus, mutta ei H1N1, tämän sairastin jo suomessa ennen joulua. Kaikki lääkkeet ja hoito-ohjeet annettiin mukaan sairaalasta. Tuli tunne, että suomalaisella terveydenhuollolla olisi paljon opittavaa , että päästäisiin Thaimaan tasolle. Vaikka verrattaisiin hoitoa suomalaiseen yksityissairaalaan oman kokemukseni perusteella.

Maksut hoituivat matkavakuutuksen kautta ja ilmeisesti saan vielä korvausta sairaspäivistäkin. Kyllä vakuutus kannattaa pitää voimassa  matkaillessa.

Nyt tuntuu että kohdallani sairastelu saisi jo loppua. On vielä sydäntutkimukset kesken täällä kotomaassa, mikähän sielläkin on vikana? Kuntoilu on kohdallani alkanut, eiköhän hallissa jo Siili  saa kyytiä.

 

 

Haluan väistyvänä puheenjohtajana hiukan peilata viime aikaisia tapahtumia. Suomen Saappaanheittoliiton tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Meille valmisteilla olevan uuden  liikuntalain ehdot sopivat hyvin. Tässä ne vielä kertauksen vuoksi.

Ehdot opetusministeriön avustuksen saannille joko vuoden 2011 alusta tai siitä vuoden päästä ovat seuraavat:

1. Liiton pitää olla valtakunnallinen ja siinä mukana vähintään 40 seurajäsentä ja/tai 2000 henkilöjäsentä.

2. Liiton on kuuluttava kansainväliseen lajiperheeseen.

3. Vain yksi samaa urheilua edustava liitto voi saada opetusministeriön avustusta.

 

Saappaanheiton harrastajia on huikeat määrät, kunhan vain saamme heidät järjestömme jäseniksi, siinä on työn sarkaa.

 

Monille varmaan on jäänyt osittain ainakin epäselväksi Lepävirran Urheilijoiden heittäjien katoaminen kilpakentiltä kesken kauden. Sitä en täysin tiedä minäkään, mutta kerron sen mitä tiedän.

 

Vuoden 2008 hallituksessa oli Lepun puheenjohtaja Jorma Rajakannas mukana. Sitten hän lopetti totaalisesti kesken kauden  osallistumisensa hallitusyhteistyöhön. Sittemmin hän perusti uuden liiton ja laittoi kaikki saappaanheittokilpailut uuden liiton alle seurauksin, että muunmuassa saappaanheiton MM-kilpailut siirtyivät toisen järjestäjän tehtäväksi Ibtan päätöksellä. Kuluvan vuoden huhtikuun lopulla Leppävirran Urheilijat erotettiin Suomen Saappaanheittoliitosta hallituksemme yksimielisellä päätöksellä. Molemmille päätöksille on olemassa erittäin hyvät perusteet.

 

Hallituksen ja Lepun johdon välillä ei ole ollut minkäälaista henkilöiden välistä riitaa. Lepun edustajia ei vaan ole tullut yhteenkään pyytämiimme palavereihin tai hallituksen kokouksiin. Lepusta hallitukseen tälle vuodelle valittu edustaja ei ole tullut yhteenkään kokoukseen.

 

Viimeinen tietooni tullut Lepun puheenjohtajan tiedote tuli hallituksemme jäsenen kokouksessa suullisesti välittämänä ja kuuluu seuraavasti. Lepun puheenjohtaja ei osallistu nykyisen hallituksen kanssa yhteistyöhön, vaan on valmis aloittamaan neuvottelut uuden hallituksen kanssa puhtaalta pöydältä.

 

Mielestäni pöytä pitää olla puhdas kun uusi hallitus aloittaa. Uudella hallituksella on kyllä haasteita jo tarpeeksi, ilman pöydän pesua. Liittomme säännöissä sanotaan seuraavasti. Liiton toiminnan perustana ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet. Näitä perusteita on nykyinen hallitus  noudattanut. Liiton kaikkien jäsenten on myös noudatettava liiton sääntöjä.

 

Olemme menossa kahden viikon kuluttua liittomme sääntömääräiseen vuosikokoukseen. Jälleen valitsemme demokraattisesti liitollemme uudet puheenjohtajat ja hallituksen jäsenet, näin sääntömme määrittelevät. Liittomme hallituksen puheenjohtaja ainakin vaihtuu ja luultavasti osa hallituksestakin. 

Toivon runsasta osallistujamäärää syysvuosikokoukseemme. Näin henkilövalinnat tulevat parhaiten jäsenistömme tahdon mukaisesti tehdyiksi.

 

 

Olen Esa, syntynyt sotien jälkeen niisanottuun suureen ikäluokkaan, maanviljelijä perheeseen Kiuruvedellä. Jo ollessani puolivuotias muutimme  Pielavedelle Laukkalan kylään, jossa asustimme pari vuotta. Sieltä jälleen muutto Säviän kylälle. Isä raivasi peltoa alkuun apuvälineinä kuokka, pokasaha,rautakanki  ja kirves.

 

Seitsemän lasta syntyi perheeseemme. Minä olen toiseksi vanhin. Kävin koulua Säviän kylällä ja Pielavedellä. Maatalouskoulun kävin Joroisissa ajatuksena jatkaa isän raivaamalla tilalla, mutta nuorin veljeni halusi myös jatkaa viljelystä, joten läksin leipää etsimään Helsingistä. Mielenkiintoista työtä on ollut joka päivälle. Myös opiskelua piti jatkaa.

 

Vonna 1971 avioiduin nykyisen vaimoni Railin kanssa. Meillä on kaksi lasta poika ja tyttö. Oma asunto Hesassa ja kesämökki Savossa.

 

Saappaanheitto tarttui minuun kuin tauti, olikohan se 1988 vuosi, kun oman työpaikan liikuntapäivillä Helsingin kaivopuistossa pääsin sitä kokeilemaan. Sen jälkeen saappaanheitto on ollut minulle harrastuksen ohella työtä liiton ja lajin eteen. Toinen vuosikymmen puolessa välissä on menossa saappaanheittoliiton puheenjohtajana. Kansainvälisen liiton toiminnassa olen ollut sen perustamisesta asti.

 

Suomen Saappaanheittoliiton  syysvuosikokuksessa viime syksynä ilmoitin olevani halukas  jättämään tehtävät nuoremmalle henkilölle. Olen edelleen samaa mieltä. Toivottavasti sanomani on ymmärretty ja uusi ehdokas liiton johtoon on löytymässä.

 

Haluaisin kokemukseni perusteella mainita muutamia tärkeitä ominaisuuksia puheenjohtajaksi pyrkivältä.

Verkostoituminen on aivan välttämätön asia. Luoda hyvät ihmissuhteet kaikkiin tahoihin. Kansainväliset suhteet ovat niistä erittäin tärkeitä.

Englannin kielen taito on kansainvälisissä kontakteissa oikeastaan pakollinen.

 

En ole lajia jättämässa, jatkan kansainvälissä tehtävissä jos minun työpanostani siellä tarvitaan.

 

Tulevaisuuden haaveeni on asua vaimoni kanssa kylmimpien kausien aikana Floridan lämmössä.