Esan blogi

Mielestäni Reilun Pelin henki tarkoittaa sitä, että kaikki seurat ja seurojen henkilöt toimivat Reilun Pelin hengessä yhteisesti hyväksytyillä kilpailu ja toimintasäännöillä.

Mielestäni viime aikojen tapahtumat kaipaavat totuuden kertomista  jäsenistölle ja sivujen lukijoille.

Lepun urheilijan saama kilpailukielto oli yksimielisesti hallituksen päätös. Päätöksestä Lepu teki vaatimuksen sappaanheittoliiton hallitukselle sen kumoamiseksi. Hallitus käsitteli asian ja piti kilpailukiellon voimassa yksimielisellä päätöksellä.  

Lepulla olisi ollut mahdollisuus ja oikeus tehdä kilpailukiellosta valitus urheilijan oikeusturvalautakunnalle. Tätä Lepu ei tehnyt.

Sensijaan Lepun puheenjohtaja aloitti ennennäkemättömän liittomme ja hallituksemme mustamaalauskampanjan. Kirjoitukset veteraaniurheiluliiton sivuille, lehditölle ja sähköpostitse Ibtan hallitukselle, sekä osalle saappaanheittäjiä. Yksi ikävimmistä mustamaalauksista oli SLU:lle tapahtunut. Usein sieltä otettiin minuun yhteyttä näissä mustamaalauksissa. Tämäkö reilua Peliä?

Lepu hyväksyi kilpailukiellossa olleen henkilön kilpailemisen kilpailuissaan. Kuopion halli sm-kilpailujen lähestyessä kilpailukiellossa ollut heittäjä uhkasi hallikisoja hallituksemme jäsenelle, uhkasi hommaavansa sellaiset joukot paikalle ettei yksikään heitä Kuopio hallissa jos hän ei saa heittää.
Tämän uhkauksen seurauksena jouduin ottamaan yhetyttä Kuopion poliisiin. Poliisin kanssa yhteistyössä kisat saatiin vietyä turvallisesti läpi. Kuopion poliisin kanssa asiat hoiti  hallituksemme Kuopiolainen jäsen. Lepun puheenjohtaja kieltäytyi yhteistyöstä kisojen turvaamiseksi, hyväksyen näin myös tämän hirmuteon. Itse en uskaltanut tulla paikalle.

Lepu ei myöskään halunnut järjestää kilpailuja saappaanheittoliiton nimissä, vaan perusti kilpailevan liiton ja alkoi siellä järjestää saappaanheittokilpailuja.

Täässä osa tapahtuneesta, jotka myöhemmin johtivat mm-kilpailujen siirtoon Kinnulaan Ibtan päätöksellä ja liittomme hallituksen päätöksellä Lepun erottamiseen jäsenyydestämme, sekä Lepun puheenjohtajalle toimitsijakiellon.

Olin asioita hoitaessani yheydessä Slu: juristiin ja kahteen muuhun juristiin, kysyen neuvoa. Näin ajattelin näitten ikävien päätösten tulevan oikeudenmukaisesti tehdyksi.

Uuden hallituksemmekin on hyvä tietää nämä tapahtuneet.

Elämme tärkeitä aikoja lajissamme. Nyt on tärkeää kaikkien liittomme jäsenten antaa täysi tuki hallituksellemme, näin ytritän tehdä  itsekkin jaksamiseni mukaan.  Hallitus on uudistunut melkoisesti, toki siellä on konkareitakin. Meidän tulevien vuosien valtion tukemme on kiinni saavutetusta tuloksestamme. Ensiarvoisen tärkeää on hyvän  ilmapiirin luominen. Hyvä ilmapiiri vaatii kaikkien jäsenten toimivan Reilun Pelin hengessä, sieltä löytyy hyvät arvot kaikelle toiminnalle.

Pidän ehdottoman tärkeänä, että liittomme kilpailuissa heittovälineenä on kaikilla Ibtan hyväksymä saapas. Aivan puhtaasti tehtaan valmistama, ei siis millään tavalla manipuloitu. Kylätahtumat missä ei tehdä tilastointia, on asia erikseen.

Suurinpana uhkana liittoamme kohtaan näen Lepun puheenjohtajan  toiminnan. Viriterttyä “prässissä” pidettyä heittossapasta on käytetty  Lepun kilpailuissa jo 2008 ennätysten syntyessä. Näin on minulle myöntänyt Lepun puheenjohtaja. Ennätysten uskottavuutta nakertaa vielä heittokenttien vaihto sääntöjen vastaisesti, tuulia suosivampaan paikkaan. Näin on todistettavasti tapahtunut. Kuinka voimme jatkossa luottaa tällaisen liittomme jäsenseuran puheenjohtajan toimintaan? Nyt puhun vaan puheenjohtajasta. Uskon ettei Lepun jäsenistö edes tiedä totuutta tapahtuneesta. Mielestäni reilu peli lajissamme olisi, että kaikki viritetyt saappaat haudattaisiin suohon ja harrastettaisiin  lajiamme urheilullisin periaattein.

Lepun puheenjohtajan taistelu liittoamme vastaan alkoi, kun liittomme hallitus langetti kilpailukiellon eräälle Lepun heittäjälle. Kun tämä heittäjä ei saanut omaa viritettyä saapastaan kilpailuun Rautavaaralla. Lepun puheenjohtaja ei koskaan kunnioittanut liittomme päätöksiä. Hän on käynyt kovaa valtataistelua ja peli jatkuu. Esitän toivomuksen, että kukaan liittomme jäsenistä ei osallistuisi kilpailevan liiton saappaanheittokilpailuihin. Kaikki muut perinnelajit ovat asia erikseen.

Hauskaa Pääsiäistä kaikille saappaanheittäjille. Suomen Saappaanheittoliiton rivijäsen Esa Kokkonen.

Olipas ihanaa aloittaa vuosi  Thaimaan lämmössä. Teimme matkan kahden tuttavaperheen kanssa. Tapasimme myös suomalaisia ketkä asustelevat siellä koko talven ajan ja tulevat kesäksi Suomeen. Thaimaa on vielä suht halpa maa matkailla ja asustella. Paikalliset ihmiset  ovat ystävällisiä ja palvelu toimii kaikkialla. Onhan matkailu heille suurin elinkeino.

Asustelimme hotellissa joka oli luokiteltu 4+ tasoiseksi. Joskus tuli tunne, että palvelu oli kuin presidentille. Hotellielämä ei minusta ole pidemmän päälle hyvä,  olen enemmän omatoimisen matkailun kannattaja.  Näin varmaan tulevaisuudessa tulemme tekemäänkin.

Aivan mahtavasti sujuneen ensimmäisen viikon jälkeen minua kohtasi sairaus, kävelylenkillä alkoi heikottaa ja palella. Menin apteekkiin ja ostin mittarin jolla mittasimme lämmön. Huh huh se oli 40,2, eli ei ihme jos heikotti. Makoilin vielä pari päivää hotellissa buranaa ja nestettä nauttien, mutta kun olo meni niin heikoksi ettei vesilasia jaksanut nostaa piti lähteä lääkäriin. Menin saattajien kanssa Bankok Pattaya Hospitaliin. Tuntui kuin olisi mennyt hyvään hotelliin, vastaanotto oli sitä luokkaa. Lääkäri otti vastaan ja määräsi kokeisiin. Kokeitten jälkeen lääkäri toivoi, että jäisin sairaalaan. Puhui jostakin verensyöksyvaarasta. Alle kahden tunnin sairaalaan tuloni jälkeen olin jo tiputuksessa. Kolme vuorokautta meni sairaalassa ja sairauden diaknoosiksi tuli virus, mutta ei H1N1, tämän sairastin jo suomessa ennen joulua. Kaikki lääkkeet ja hoito-ohjeet annettiin mukaan sairaalasta. Tuli tunne, että suomalaisella terveydenhuollolla olisi paljon opittavaa , että päästäisiin Thaimaan tasolle. Vaikka verrattaisiin hoitoa suomalaiseen yksityissairaalaan oman kokemukseni perusteella.

Maksut hoituivat matkavakuutuksen kautta ja ilmeisesti saan vielä korvausta sairaspäivistäkin. Kyllä vakuutus kannattaa pitää voimassa  matkaillessa.

Nyt tuntuu että kohdallani sairastelu saisi jo loppua. On vielä sydäntutkimukset kesken täällä kotomaassa, mikähän sielläkin on vikana? Kuntoilu on kohdallani alkanut, eiköhän hallissa jo Siili  saa kyytiä.

 

 

Haluan väistyvänä puheenjohtajana hiukan peilata viime aikaisia tapahtumia. Suomen Saappaanheittoliiton tulevaisuuden näkymät ovat hyvät. Meille valmisteilla olevan uuden  liikuntalain ehdot sopivat hyvin. Tässä ne vielä kertauksen vuoksi.

Ehdot opetusministeriön avustuksen saannille joko vuoden 2011 alusta tai siitä vuoden päästä ovat seuraavat:

1. Liiton pitää olla valtakunnallinen ja siinä mukana vähintään 40 seurajäsentä ja/tai 2000 henkilöjäsentä.

2. Liiton on kuuluttava kansainväliseen lajiperheeseen.

3. Vain yksi samaa urheilua edustava liitto voi saada opetusministeriön avustusta.

 

Saappaanheiton harrastajia on huikeat määrät, kunhan vain saamme heidät järjestömme jäseniksi, siinä on työn sarkaa.

 

Monille varmaan on jäänyt osittain ainakin epäselväksi Lepävirran Urheilijoiden heittäjien katoaminen kilpakentiltä kesken kauden. Sitä en täysin tiedä minäkään, mutta kerron sen mitä tiedän.

 

Vuoden 2008 hallituksessa oli Lepun puheenjohtaja Jorma Rajakannas mukana. Sitten hän lopetti totaalisesti kesken kauden  osallistumisensa hallitusyhteistyöhön. Sittemmin hän perusti uuden liiton ja laittoi kaikki saappaanheittokilpailut uuden liiton alle seurauksin, että muunmuassa saappaanheiton MM-kilpailut siirtyivät toisen järjestäjän tehtäväksi Ibtan päätöksellä. Kuluvan vuoden huhtikuun lopulla Leppävirran Urheilijat erotettiin Suomen Saappaanheittoliitosta hallituksemme yksimielisellä päätöksellä. Molemmille päätöksille on olemassa erittäin hyvät perusteet.

 

Hallituksen ja Lepun johdon välillä ei ole ollut minkäälaista henkilöiden välistä riitaa. Lepun edustajia ei vaan ole tullut yhteenkään pyytämiimme palavereihin tai hallituksen kokouksiin. Lepusta hallitukseen tälle vuodelle valittu edustaja ei ole tullut yhteenkään kokoukseen.

 

Viimeinen tietooni tullut Lepun puheenjohtajan tiedote tuli hallituksemme jäsenen kokouksessa suullisesti välittämänä ja kuuluu seuraavasti. Lepun puheenjohtaja ei osallistu nykyisen hallituksen kanssa yhteistyöhön, vaan on valmis aloittamaan neuvottelut uuden hallituksen kanssa puhtaalta pöydältä.

 

Mielestäni pöytä pitää olla puhdas kun uusi hallitus aloittaa. Uudella hallituksella on kyllä haasteita jo tarpeeksi, ilman pöydän pesua. Liittomme säännöissä sanotaan seuraavasti. Liiton toiminnan perustana ovat liikunnan eettiset arvot ja urheilun reilun pelin periaatteet. Näitä perusteita on nykyinen hallitus  noudattanut. Liiton kaikkien jäsenten on myös noudatettava liiton sääntöjä.

 

Olemme menossa kahden viikon kuluttua liittomme sääntömääräiseen vuosikokoukseen. Jälleen valitsemme demokraattisesti liitollemme uudet puheenjohtajat ja hallituksen jäsenet, näin sääntömme määrittelevät. Liittomme hallituksen puheenjohtaja ainakin vaihtuu ja luultavasti osa hallituksestakin. 

Toivon runsasta osallistujamäärää syysvuosikokoukseemme. Näin henkilövalinnat tulevat parhaiten jäsenistömme tahdon mukaisesti tehdyiksi.

 

 

Olen Esa, syntynyt sotien jälkeen niisanottuun suureen ikäluokkaan, maanviljelijä perheeseen Kiuruvedellä. Jo ollessani puolivuotias muutimme  Pielavedelle Laukkalan kylään, jossa asustimme pari vuotta. Sieltä jälleen muutto Säviän kylälle. Isä raivasi peltoa alkuun apuvälineinä kuokka, pokasaha,rautakanki  ja kirves.

 

Seitsemän lasta syntyi perheeseemme. Minä olen toiseksi vanhin. Kävin koulua Säviän kylällä ja Pielavedellä. Maatalouskoulun kävin Joroisissa ajatuksena jatkaa isän raivaamalla tilalla, mutta nuorin veljeni halusi myös jatkaa viljelystä, joten läksin leipää etsimään Helsingistä. Mielenkiintoista työtä on ollut joka päivälle. Myös opiskelua piti jatkaa.

 

Vonna 1971 avioiduin nykyisen vaimoni Railin kanssa. Meillä on kaksi lasta poika ja tyttö. Oma asunto Hesassa ja kesämökki Savossa.

 

Saappaanheitto tarttui minuun kuin tauti, olikohan se 1988 vuosi, kun oman työpaikan liikuntapäivillä Helsingin kaivopuistossa pääsin sitä kokeilemaan. Sen jälkeen saappaanheitto on ollut minulle harrastuksen ohella työtä liiton ja lajin eteen. Toinen vuosikymmen puolessa välissä on menossa saappaanheittoliiton puheenjohtajana. Kansainvälisen liiton toiminnassa olen ollut sen perustamisesta asti.

 

Suomen Saappaanheittoliiton  syysvuosikokuksessa viime syksynä ilmoitin olevani halukas  jättämään tehtävät nuoremmalle henkilölle. Olen edelleen samaa mieltä. Toivottavasti sanomani on ymmärretty ja uusi ehdokas liiton johtoon on löytymässä.

 

Haluaisin kokemukseni perusteella mainita muutamia tärkeitä ominaisuuksia puheenjohtajaksi pyrkivältä.

Verkostoituminen on aivan välttämätön asia. Luoda hyvät ihmissuhteet kaikkiin tahoihin. Kansainväliset suhteet ovat niistä erittäin tärkeitä.

Englannin kielen taito on kansainvälisissä kontakteissa oikeastaan pakollinen.

 

En ole lajia jättämässa, jatkan kansainvälissä tehtävissä jos minun työpanostani siellä tarvitaan.

 

Tulevaisuuden haaveeni on asua vaimoni kanssa kylmimpien kausien aikana Floridan lämmössä.