Heittäydyin lankkuaidan yli ja – itkin.
Sen kirjoituskilpailun jälkeen, jonka piti nostaa runoilijanmaineeni universaaleihin käsittämättömyyssfääreihin, tunnustin tappioni. Olen 26-vuotias epäonnistunut runoilija.
Olin valmistautunut uraani huolella ja harjoitellut boheemielämää. Saalistin yksinäisiä naisia hämyisissä baareissa, katsoin heitä syvälle silmiin ja lausuin runojani.
Katkeran itkuni purkautuessa vuolaana, vaimon lohduttaessa, aloin seestyä.
- Kukaan ei ymmärrä selkeää puhetta. Mutta runoilijan maine on ehkä [...]