Altaalla Playa del Inglisissä ilman paitaa istuessani ja kirjoittaessani mietin, miksi minua on aina miellyttänyt helppo elämä, kuten saappaanheittäjäksi heittäytyminen. Hauskoja juttuja olen elämässä tehnyt ja niistä tarinoita kertonut ja ikäviä asioita vältellyt. Siitä on tullut elämäntapa ja onnellisuuden eväs. Kun on käytössä niinkin hieno ase kuin kiiltävän musta kumisaapas, jolla maalata tarinoita taivaalle, niin [...]
Viime päivinä olen useaan otteeseen kuullut sanan örvellys. Se on perisuomalainen sana, ulkomaalaisen mahdoton lausua, siis hieno. Sanan ilmiasu viittaa taitolajiin, aarporaamista vaativampaan. Örveltäjän titteli on kansallinen arvonimi, johon oikeutta ei saavuteta helposti, eikä halvalla. Örveltäjän sotilasarvo on mediahuomiosta päätellen kenraalin yläpuolella. Sen ensi kertaa kuullessaan örveltäjäisin jälkikasvu hihkuu innoissaan: “isi, minäkin haluan örveltää!”
Noin [...]
Jos meissä satakuntalaisissa on jokin periytynyt piirre, niin se luultavasti on mahtavuus, jota verhoaa omien saavutusten liioiteltu vähättely, yritys teeskennellä maanmatoa: köyhää, nöyrää ja vaatimatonta. Sitä satakuntalainen yrittää kovasti, mutta mahtavan luonteensa takia hän onnistuu huonosti.
Katsokaa satakuntalaista isäntää, joka juuri on heittänyt uuden saappaanheiton maailmanennätyksen ja peitonnut metrikaupalla entisen, niin mitä hän mahtaa sanoa:
” Ei [...]
Kaunista on heittää ja hauska on elää, maita, mantereita kuljeskella.
Saappaanheiton 20. maailmanmestaruuskilpailuissa heinäkuussa 2011 heitettiin Viljandin kaupunginstadionilla kaksi helteistä päivää. Niitä seurannut yö pyhitettiin juhlimiselle.
Saappaanheitto tuli suomalaisten tuomana Viroon vuonna 1993. Paljon on heitetty ja ystävyyksiä luotu kielisukulaisten kesken siitä lähtien. Vanhat kaverit, Toomas Viigand, - Viron mestari 1990-luvulta - ja Saapassissi nostavat maljan uusille, [...]
Seinässä oven yläpuolella lukee sauna. Kiuas on sähkökiuas mutta kiulu on veistetty kumipuusta. Löylykippo on kookospähkinän kuori. Lämpöä ylälauteella on noin 65 astetta.
-Veli veli ve-eli hot, sanoo thaityttö hymyillen.
Vastaan Jees – ja riisun housuni.
Tyttö panee vilvoitteluhuoneen puolella vihreän teen pannuun hautumaan ja kumarran hänelle kunnioittavan lootuskukkakiitoksen.
Nousen lauteille. Vesi kiulussa on kylmää. Valutan sitä kiukaalle. Lämpöinen [...]
Kumipuut ovat Kauko-Aasian hiilinielu.
Kumisaapashipin unelmasta tuli totta. Hän viettää kesäpäivää Nirvanassa, Thaimaan Phuketin saarella, josta kolmasosa on kumipuumetsää. Ajatelkaa hitaasti, niin pääsette rytmiin: Tyynenmeren tuulessa keinuvaa kumipuumetsää!
Thaimaa on Phuketin ansiosta maailman suurin luonnonkumintuottaja. Kumi on Phuketin saaren pääelinkeino.
Toinen saarelaisten tulon lähde on turismi: saarella asuu 300 000 ihmistä ja siellä käy vuosittain kymmenen miljoonaa turistia. [...]
Apinoiden kuninkaan tittelistä kisattiin keskellä viidakkoa Buddhan temppelin edessä eräänä helteisenä lauantaina thaimaalaisen ajalaskun mukaan vuonna 2554.
Hallitseva apinoiden kuningas valmistautui kisaan popsimalla tertullisen banaaneita ja irvistämällä, minkä jälkeen pienemmät apinat pakenivat kauhusta kirkuen mangrovepuihin. Kuningas ei meinannut löytää itselleen haastajaa ja se urheiluhullua apinaa harmitti.
Onneksi Tyynestä merestä nousi viikon päivät harjoitellut Mister Puketti ja teki vastustajaansa kunnioittavan lootuskukkakumarruksen.
Hallitseva kuningas [...]
Saappaanheittäjä iltalenkillä – 300 metriä jyrkkää nousua.
Ensimmäinen yö altailla. Varjossa lämpöä 32 astetta.
Miehemme ryhtyy ammattilaiseksi ja ottaa taiteilijanimeksi Mister Puketti, koska rantakatujen pikkumyymälöistä ei hänelle löydy tarpeeksi isoa T-paitaa.
Urheilijan välipala: paistettu kala ja ruokajuomaksi Mekong-viskiä.
Saappaanheittäjä lenkillä aamuyöstä – 300 metriä jyrkkää nousua.
Mister Puketin eräs heikkous: thaimaalainen naiskauneus.
Kuntosalissa ei ole muuta toimivaa kuin 30 paunan käsipainot [...]
”Lähretääs poika naisiin”, sanoi isosetäni Isonkorven Iisakki.
Mitä muuta minä siihen rehvakkaana kuusivuotiaana vastaamaan kuin että ”Lähretään vaan!”
Emme tietysti maininneet hankkeestamme kotona. Eivät miehet sellaisia kerro. Sanoimme, että lähdemme myymään Levon Onnille piisaminnahkaa.
Retkemme tekosyy, piisami, oli uinut katiskaan, kun olin isäni Eskon kanssa Lievijärvellä pyydyksiä kokemassa. ”Sovitaan, että sinä saat pitää piisamit”, oli isä minulle, soutajalle, [...]
”Muistatkos Matti, kun kirkkoaidan takaa suolasimme lahtarikomppanian”, kysyi Hissun-Kissun isoisältäni, kun he ottivat pappoina Palmin pöydän ääressä kuppia.
Hissun-Kissun oli mies, joka voi kaikin puolin hyvin; hän sai jälkeläisiä ja oli ravittu, vaikka häntä ei virallisesti ollut vuosikymmeniin olemassa.
Se kirkkoaita, jota Hissun-Kissun kaihoisana muisteli ja joka ohjasi punapäällikkö Virtasen ja Matti Isonkorven elämät uusille poluille, sijaitsi ehkä [...]
Laskuoja virtaa saunan takaa: Seineni.
Ja laskee Pätkysjärveen: Atlanti.
Kaakkimaa on minun Pariisi.
Laskuojan alkulähde - yksi niistä.
Kun dekadenttina, hieman alle kymmenvuotiaana runoilijana kirjoitin nuo säkeet, olin Palmin Jari ja asuin Pätkysjärveen monien koskien kautta kohisten kuohuvan Laskuojan partaalla punaisessa Palmin talossa. Pappi oli sukunimekseni rippikirjaan kirjoittanut isoisoisäni Antin, Isoisäni Matin ja isäni Eskon sukujälkiä seuraten Isokorpi, mikä [...]
Isä valjasti valakan ja pani sen perään linjanirattaat. Joulu vuonna 1958 oli vähäluminen. Rattailla mummu kietoi minut vällyihin ja istui viereen. Äiti oli mennyt edeltä.
Me ajoimme yli Palmin sillan, jonka pieleen taloa haltioimaan jäi valtavan kokoinen Pihlajavanhus. Taatani Matti oli kuollut vähän aiemmin, joten joulusta Palmilla uhkasi tulla alakuloinen. Jätimme sen taaksemme.
Peltojen takana Lepistön kohdalta käännyimme [...]
Ajastaikoja sitten Anttien ja Mattien suvun esi-antti, nimeltään ehkä Pousa, kuokki tai pojillaan kuokitutti pellot Kiikassa viljavalle savimaalle Kokemäenjoen pohjoisrantaan. Kiikan Kinnarlan kylässä, jota mäeltä hallinnoi kylmillään oleva työväentalo, mäen alapuolella aaltoilee peltoaukea kohti Pohjois-Satakuntaa pitkin Pohjanmaantien vartta, ja sen äärellä on Poussan talo. Peltojen takaa alkaa haja-asutettu erämaa, jota jatkuu Etelä-Pohjanmaalle saakka.
Poussalla isännät olivat [...]
Turhuuksien turhuus. Kaikki on turhaa. Aurinko on pois. Sanokaa minun sanoneen, ei se koskaan enää nouse. Isä aurinkoinen nousee. Optimismi on lapsellista, typerää, itsepetosta. Maailma on kylmä paikka. Ja kylmemmäksi se tulee. Ikuiseksi, jäiseksi, pimeäksi ryssän helvetiksi. Ei ilmasto lämpene. Se jäätyy. On turha mitään yrittää. Hullukin tietää, ettei se kannata!
Ihmiset on pois klubista. Joku [...]
Pikkusissin leikkikalu.
Maailman parhaan sukuromaanin Sadan vuoden yksinäisyyden kirjoittaja Gabriel Garcia Marques on sanonut, että kaikki hänen kirjailijanuransa kannalta merkittävä tapahtui hänelle alle viisivuotiaana.
Nobel-kirjailijan oppiäitinä toimi tarinoita kertova mummo.
Laineentalon muuttoprojektin yhteydessä siirsimme Isonkorven taloon sen ikivanhan keinutuolin, jossa pikkupoikana istuin mummun sylissä saaliin kiedottuna kuunnellen silmät pyöreinä karmaisevia tarinoita 1800-luvun elämästä ja ihmisyyden voittokulusta itäisessä Satakunnassa [...]