Saapasvasuri tuumaa, ettei enää sanaakaan lentopallosta. Pitikö nyt Lumohallin porukan joutua karsintoihin. Tämän asian takia voisi vaikka muuttaa kaupungista. No, pikemminkin sitä vain vaivihkaa miettii, pitäisikö ostaa astetta painavampi kahvakuula, kun uusi asuntokin on kokonaista seitsemän neliömetriä suurempi kuin nykyinen. Mutta ihan tosissaan, Turku kutsuu. Ilpoistenvuoreltani tiirailen yli kaupungin sen saappaanheittäjiä. Ehkä voisi tehdä muutamia empiirisiä tutkimuksiakin, mennä saappaat kainalossa lähimmälle urheilukentälle, joka ilmakuvan mukaan sijaitsee aivan lähellä. Google mapsille kannattaa tosin syöttää kaupunginosa nimeltä Petrelius, jos haluaa urheilukentän kuviin. Kupittaan kentillä on kuulemma pari saappaanheittäjää männävuosina näkynyt, saa nähdä näkyykö tänä vuonna. Etsitään, kunnes löydetään. Heitä kommentti tähän blogiin, jos haluat meikäläiselle harjoituskaveriksi Turkkuse.
Maisema parvekkeelta seitsemännestä kerroksesta Luolavuorelle. Tämä kun tästä vihertyy, a vot.
Saapassesonki on tällä hetkellä vielä hieman tauolla, kun kevätkin keikkuen peruuttelee tulemisen sijasta, mutta uskoisin että huhtikuu on aina huhtikuu. Ainakin epävirallisissa kahdenkeskisissä keskusteluissa olen nähnyt päivämäärän 16.4. Se on tiistai… joten päätelkää siitä, mikä kisa voisi olla kyseessä ja ennen kaikkea missä!
Tämän blogin otsikkokin tulee siitä, kun luovuttuani viikonloppuna eräästä raskaasta velvollisuudesta, suhasin kuin iloinen tammavarsa Hakunilan Luotikujan kentälle peruuttelemaan kahdeksikkoja. Että mitä? No, ajokortin saatuani sain neuvon, jos haluat hyväksi kuskiksi, peruuttele kahdeksikkoja. Olin niin iloinen Hakunilan auratusta vähälumisesta kentästä, että päätin tehdä jotain todella haastavaa. Kahdeksikoista tuli vain matkapahoinvointi, mutta tunne siitä, että jokin on kohdallaan tässä liikkuvassa maailmassa, oli tuon *böögh*-olon arvoinen.
Saappaanheittoon törmää muutenkin mitä ihmeellisimmissä yhteyksissä, esimerkiksi keskellä syvintä marraskuuta, keilaseuran mestaruuden ratkettua, kiertopalkintoja kaiverruksesta noutaessa. Palkintokaupan vitriinissä on ihan selviä tähtisaappaita! Piti hieraista silmiä, mutta tähdet leiskuivat silmissä aina vain:
Palkintoja keilaseuran vakiomyymälän vitriinissä, ihan selvä saapas on tähden juuressa.
Agricolan päivä 9.4. tulee näkemään meikäläisen muuttoauton ja sitten Helsinki – en tule enää kuin käymään. Vannomatta paras, mutta siltä se juuri nyt tuntuu. Kun Härkänainen laittaa ensiasunnon myyntiin ja ostaa elämänsä toisen, silloin se on tosissaan. Laitanpa siksi tähän loppuun pienen lurituksen, josta olen aina saanut rohkeutta kerta kerran jälkeen. Kun tuo isosisko Saapasnainenkin näitä lurituksia aina välillä viljelee blogeissaan. Kuunnelkaa ja miettikää – sanoma on syvempi kuin ensi kuulemalta luulisi.
Ensin Kalajoella ja sitten saapaskentillä nähdään, kiitos taas sisarjärjestölle että kisat ovat vuoroviikonloppuina meidän kanssa! Siitä olen aina yhtä iloinen!
